Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
"Laskettelin lehtipurjeessa." "No, Aini," sanoo laamanska, "saatko viran?" "Hänen täytyy saada se," sanoo äiti, "minä puhun itse ukkojen kanssa, jos ei muu auta, kun kerran on tarjolla tuommoinen korea tyttö, joka näyttää olevan vielä hyväkin, sekä äänestä kuullen että silmiin katsoen.... "Täti!" sinä riemahdat ja kavahdat häntä kaulaan, "anteeksi, mutta enkö saa sanoa tädiksi?"
Katsohan, miten toisen näköiseksi muuttuu tämä sinun mutkainen kirjotuksesi, kun lauseitten alkuun tehdään alkukirjaimet, vaikka niitä tulee vain kolme... Katsohan nyt!" "No, onhan tuo niinkuin sillä olisi siivet ja sarvet. Mutta niinhän nuo ovat kuin tylsällä aseella tehtyjä sinunkin kirjaimesi", sanoi Tapani ajattelematta ja kierti kätensä Marian kaulaan.
Ei se tullutkaan hywäksi, niinkuin minä silloin luulin", sano! Asari. Hänen leukansa järkähteli, kyyneleitä wälähteli hänen silmissään; hän purskahti itkemään ja tarttui kiinni Heikin kaulaan. Molemmat ystäwykset itkiwät, sillä kummallekin tuli mieleen muisto menneistä ajoista. Asari muisti kuinka kauas hän oli jo ehtinyt turmeluksessa, joka kaikki oli ensimäisen erehdyksensä hedelmä.
Hänen kasvonsa kirkastuivat ja tulivat milt'ei iloisen näköisiksi; olipa niinkuin hänellä olisi ollut jo raha lakkarissaan valmiina, viskattavaksi tuon kovan ja tunnottoman velkojan kouraan. "Elä sure noin kovan, rakas Jaakko, minä laitan tuon asian hyväksi vielä huomispäivänä", sanoi Mari, kiertäen samassa kätensä Jaakon kaulaan. "Voi, voi, sitä keinoa ei tule", huokasi Jaakko. "Nähdäänpä.
"Siis on hän vaimosi, ja tulevana pyhänä kuuluutetaan ensimmäinen ja toinen kerta, seuraavana pyhänä menette vihille." Elina lankesi Antin kaulaan, ja kyyneleet valuivat poskia myöten. Mutta Elinan vanhemmat seisoivat hämmästyksissään kuin kiinninaulattuina.
Seiso, seiso lintuseni, Seiso, seiso kultaseni, Seiso, seiso nyt minun oma armahani! Anna kättä lintuseni, Anna kättä kultaseni, Anna kättä nyt minun oma armahani! Polvin maahan lintuseni, Polvin maahan kultaseni, Polvin maahan nyt minun oma armahan! Käsi kaulaan lintuseni, Käsi kaulaan kultaseni, Käsi kaulaan nyt minun oma armahani!
Viis takapuolla ja viis siniviirua siin' oli eessä, kultaa kuusi ja kuus, tinajuovia kymmenen puollaan; päitään kaulaan päin sinikäärmeet kaarsivat, kolme kumpaisellakin puolen, kuin vesikaari, mi enne nähdä on ihmisien, Zeun nostama ilmojen pilviin. Tuost' olan ympäri vyötti jo miekan; lyöttehin kahva välkkyi kultaisin, hopeainen suojana säilän hohteli huotra, ja kultainen sitä hankkilus kantoi.
Hän on poliisimestarina! huusi Kerttu heti sisälle päästyänsä, ja lensi Kustaavan kaulaan. Kustaava tyypertyi. Kerttu ei saanut kerrotuksi järjestyksessä, vaan hänen sanansa menivät toistensa edelle tai rupesi hän kesken kaikkea ajattelemaan ja jätti lauseensa lopettamatta.
Koetin panna suitsia sen suuhun, mutta pieni kuin olin, en ylöttynytkään, sillä hevoinen kohotti päätänsä ylös, niinkuin niiden tapa on. Nyt sidoin ohjaksen mutkan surman solmuun hevoisen kaulaan ja talutin sen erään kiven viereen, jonka päälle nousin paremmin ylöttyäkseni. Tässä taas sama koetus. Hevoinen tuskastui viimein ja läksi juoksemaan metsään päin.
Lucia ei mennyt, vaan astui yhä lähemmä, hänen silmänsä kyyneltyivät ja hän kietoi molemmat kätensä vanhuksen kaulaan. Hautakirjoituksesi! virkkoi hän niin hellällä äänellä, ettei sen olisi voinut luulla tulevan noilta kuihtuneilta huulilta, jotka näyttivät olevan luodut ainoastaan kiroilemaan ja kovia sanoja sanomaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät