Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Mutta ah mitä voikaan katumus ja parannus korven yksinäisyydessä aikaansaada, ihmetteli hän, ja haltioissaan jo viritteli virsiäkin, paljastaen päänsä, ja polvensa sammaleiselle mättäälle notkistaen.
Silloin hiipi hänen mielehensä aavistus jostain hirmuttavasta, kauhistavasta hän ei tiennyt itsekään miksi, kalvaava katumus, jommoista joskus juopunut yht'äkkiä selittyänsä saattaa tuntea. Mik' oli syynä lappalaisten arvoituksekkaasen katoamiseen? Minnek' olivat he menneet? Jäljet! Jäljet? Kuinkahan olisivat jäljet yön aikaan löydettävät?
Ja koska hän voudin vajonneen otsan muisti, tuli hänen mieleensä katumus ja hän ajatteli mennä jälleen ihmisten ilmoille ja antaa itsensä rautoihin panna. Mutta taas hän ajatteli: ihminen taitaa myös toisella tavalla rikoksensa sovittaa.
Surullinen, epävakainen, kalvava katumus asui jokaisessa kasvojen piirteessä, jotka olivat kuin kauneuden kuihtuneita kukkia. Manlius tunsi hänet Glyceriaksi. Hänen verensä tulvasi kuohuen aivoihin, hänen kätensä pusersi miekan kahvaa.
"Silmänräpäys vaan", kuiskasi Gabrielle, ja hänet valtasi vastustamatoin halu puhua suunsa puhtaaksi, "Robert, minä en ole sanonut paljon ... tiedäthän ... luontoni on umpinainen, mutta ... mutta miltä välistä tuntuneekin, niin en voi sanoa ... katumus ... kaipuu ... tämä kauhea talvi... Robert, voitko ... minun täytyy kerran rukoilla sinua ... anna minulle anteeksi kaikki vikani, anna anteeksi, että olen ollut niin huono vaimo ... unohda, jos suinkin voit ... tämä talvi, joka kenties on syynä sairauteesi ... suo anteeksi..."
Kuu kävi pilvistä ja paisti kuolleen kasvoille, ne olivat vaaleat. Emma on työnsä tehnyt, hän ei säädä kuun valoa hän avaa jo oven lähteäksensä pois. Vaan miksi ei hän mene, miksi seisoo hän samalla paikalla, miksi tirkistelee hänen silmänsä, lyökö häntä oman tunnon nuhde? katuuko hän työtänsä? Ei, oma tunto nukkuu, katumus ei ole koskaan siaa löytänyt Emman sydämmessä.
Luuletteko sitten, rouva, vastasi Felton yhtä vakavasti, vaan vähän lempeämmästi, että minä pidän oikeutenani estää kenenkään luodun olennon lankeamasta polvilleen Luojansa eteen? Ei, Jumala siitä varjelkoon! Katumus sopii niin hyvin rikollisille, olkoon heidän rikoksensa mikä hyvänsä; rikollinen on minulle pyhä, Jumalan jalkain juureen langenneena.
Minä viluinen lapsi lämmittelen tämän tulen ääressä, lämmittelen siksi, kunnes jälleen tapaamme toisemme. Yöllä 12/2. Minä tulen taakkoineni, synnintunnustuksineni luoksesi, tyttöni. Minä ryömin jalkojesi juureen, siinä on minun katumus- ja rukousjakkarani. Kynttilä palaa lekoittaa tässä vieressäni. Ikkunasta tuntuva tuulen henki sitä tuon tuostakin heilauttaa sinne tänne.
Kotirauha, veljesrakkaus, hyvä nimi ja maine, ne olivat jo ainaki hetkeksi menneet ja kuka tietää miten edelleen käy. Sitä paitsi makaa tuossa toinen veli pahoin muserrettuna. Ja mitä on niiden sijaan saatu? Menetetty luottamus, häpeä, katumus ja murhe.
Minä en voi sinua auttaa, minä olen heikko ihminen kuten sinä mutta elävä usko, syvä katumus, lämmin, innokas rakkaus sovinnosta näetkös jos voit kaiken tämän, niin käänny Vapahtajasi puoleen, ja hän armahtaa sinua. Tekeekö hän? pastori ah! minä voin siis löytää armoa. Kyllä sen voit, syntis parka. Minä olen alkoi tuo vanhus monesti huoaten ja keskeytyen, kauan ajatellut tätä hetkeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät