Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Salaperäinen hän oli... Kun poika-vainajani hukkui, epäilin sitä hänen työkseen, ja siitä tuli vuosikausien katkeruus välillemme. Mutta vuoteesi vieressä uskoin erehtyneeni, oman pahan sydämeni tunsin... Katumus vaivasi, kaikki annoin anteeksi ja uskoin pahoin erehtyneeni. Niin silloin.
Sillä jos sinä olisit vapaa tänään, huomenna, taikka eilen olisit ollut, sopiiko minun koskaan uskoa, että sinä valitsisit varattoman tytön sinä, joka ystävällisissä puheissakin hänen kanssaan arvostelet kaikkia voiton mukaan; taikka, jos sinä, ainoasta johdattavasta peri-ajatuksestasi huolimatta, valitsisit hänet, enkö minä tiedä, että katumus ja suru varmaan seuraisivat?
Minä tahtoisin lähestyä noita pelottavia jumalattaria ja odottaa loppuani, tulkoonpa vaikka tuonelasta kauhea kutsumus." "Tämä oli hänen huolensa katumus jostakusta synkästä rikoksesta, jota hän ei tahtonut nimittää, ja ylen suuri toivottomuus, koskei hän luullut pääsevänsä sydämen vaivastaan." "Minä tunnen", sanoi hän eräässä tilaisuudessa, "ettei minulla ele mitään toivoa.
Sinä osaat minuun, vaan sin' et haavoita minua; minä tunnen ainoastaan sen tuskan, mikä musertaa mun rintani. Voi minua! Voi! Tänlaiseen näkemykseen olen minä kasvanut, tänlaiseen näytelmään on minut lähetetty tänne! EGMONT. Sinä ratkeat valituksiin? Mikä liikuttaa, mikä surettaa sinua? Vai onko sinulla siitä myöhä katumus, kun sinä kortesi tulit kantaneeksi tuon häpeällisen kapinalahkon kätyrinä?
Ja kun Georg puristi hänet syliinsä, muuttui katumus rajattomaksi onneksi, että taas oli entisessä suhteessa Georgiin. Eivätkä he enää puhuneet toistensa kanssa, vaan ainoastaan hyväilivät ja hellittelivät. Mutta kun Georg taas oli poissa, ymmärsi Helena selvästi, ettei hän ollut askeltakaan edistynyt entisestä sekasotkusta.
Oi! miten usein ovat kevytmielisyys ja turhamaisuus saaneet voiton parhaimmista aikomuksistani. Se on tapahtunut siitä syystä, ettei minulla ole ollut vierelläni hyvää hengetärtä, joka olisi minulle kuiskannut: varo itseäsi, noiden ruusujen alla piilee rikos ja katumus! Oi, ole sinä suojelusenkelini niinkuin ennenkin olit! Ei kukaan ole ollut sellainen minulle kuin sinä ei kukaan koko elämässäni.
Minä koetin muutamilla sanoilla viitata siihen, että katumus ja anteeksi-antamus olivat kaikkien saatavana. "Minun katumukseni", hän arveli, "vaatisi, että minä jättäisin hänet, eikö niin?" Minä en voinut kieltää. "Minä en jätä häntä koskaan", hän vastasi semmoisella tyvenyydellä, joka pikemmin oli vakavan päätöksen, kuin himojen kaltainen.
Enkö soisi, vaikka tietäisin, että hän tuntisi itsensä onnelliseksi? Minkälainen oli minun rakkauteni, kun ei se etupäässä tarkoittanut hänen onneaan! Mutta olisiko se hänelle todelliseksi onneksi? Eikö veisi vaan hetken hurmaukseen, jota seuraisi tuskallinen herääminen, häpeä ja katumus? Mikä pelastaisi hänet silloin epätoivosta? Tulisiko hän luokseni hakemaan lohdutusta?
En sinua siinä suhteessa pettänyt turhilla lupauksilla. Eihän hän pettänyt, totta se oli, itseään sai Martha syyttää. Hän oli hetkellisen onnen tähden uhrannut tulevaisuutensa, koko elämänsä. Mitä auttoi nyt katumus ja kaihoinen mieli? Tehtyä ei enää tekemättömäksi saanut. Yhä nopeammin valuivat vedet alas hänen poskiaan pitkin. Ne saivat tippua alas helmaan, hän ei välittänyt niitä pyyhkiäkään.
Kuitenkin pelkään minä, ettei katumus, vaan koston himo, ole tehnyt kälyäni niin avosydämiseksi. Frans on kohdellut häntä ... niin, herra kapteeni, minä lisään ... hän on kohdellut häntä, niinkuin kaikkia muitakin, kopeasti ... mutta se on Jumalan tahto, minun tulee menetellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät