Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Jalmari raukka! Elise, Elise! Eikö pitkällinen katumus ja uusi elämä voisi sitä jälleen meille avata? Se on siis totta? On. Milloin se on alkanut? Milloin?
Ann' anteeks' uskosta luopumus, Luo sydän uusi ja mieli Ja nöyrä usko ja katumus ja kiitost' uhkuva kieli. Greeta Haapasalo. Saulin sielun langennehen Pimeys kun peitteli, David soitti kanneltansa: Pahat henget pakeni! Kansanhengen kärsiessä Pimeimpiä aikojaan, Suomen kannel kai'utteli Ihaninta soittoaan.
Tehkää sitten vain niinkuin teille on parasta... Niin, ja teille myös... Ja minulle myös. Elli seisoi siinä liikkumatonna kuin patsas, kasvot jäykkinä ja vartalo suorana, näytti kuin ei olisi silmiäänkään räpäyttänyt, ja ääni tuli jostain kuin ulkopuolelta häntä. Olavin valtasi yht'äkkinen katumus, kaikki entiset tunteet tulvahtivat takaisin hänen rintaansa.
Sano: mitä kansa luulee ja mitä sinä luulet syyksi synkkämielisyyteen, joka yht'äkkiä valtasi minut ja sorti minut tälle tautivuoteelle?" "Italialaiset sanovat: katumus Boëthiuksen ja Symmachuksen kuolemasta." "Oletko sinä sen uskonut?" "En. En voinut uskoa, että sinä surisit petturien verta." "Siinä teit aivan oikein.
Hän vilkasi isää silmiin, ja sanoi rohkeasti: "Isä, minä olen syntiä tehnyt sinun edessäs ja äitiä vastaan, enkä ole enään mahdollinen pojaksenne kutsuttaa". "Veitikka!" sanoi isä, eikä tahtonut voida nauruansa pitää. Hetken kuluttua jatkoi isä: "Mikä sinun suuhus ne sanat toi?" "Katumus ja usko sinun laupeutees", vastasi Olli rohkeasti.
Se ei kykene hyvittämään marttyyrejään muulla kuin muistojuhlilla, ja niitäkin se viettää ennen kaikkea hyvittääkseen itseään myöhäisellä katumuksella, itseomistamallaan lunastuksella ja anteeksiotolla ja toisen jalotyöstä saamallaan mielenylennyksellä. Mutta sen katumus ei koskaan ole vilpitön ja tekoihin viepä, se ei usko anteeksisaantiin, ja sen saama mielenylennys on itsensä pettämistä.
Juosten metsään, huusi hän äänellä, josta katumus oli kadonnut: "Terve tuloa uuteen tolppaasi, tivis se on ja luja, tottahan se lämpimän pitää!" Liikkumatta tuijotti torppari hänen jälkeensä, vaan nosti vihdoin päätänsä ja huusi lumiseen metsään: vielä ennen pitkää tolpassa olet ja lämpimäsi saat, jos et itse, niin ainakin poikasi.
"Hyvä, kun kaksi yhtyy rakkaudessa, niin se vähentää vaivaa, mutta ei velkaa," sanoi pappi varoittavasti. Sitten hän meni, ja nämä kaksi jäivät yksin kuolleen kanssa. He valvoivat yhdessä ja sydän antautui niin hellästi sydämmelle, että tunnustus ja katumus suru ja uskallus virtasi yhdestä sielusta toiseen ja loi saman ajatuksen ja päätöksen sitä elämää varten, joka heidän edessään oli.
Mutta sitten hän kavahti ylös, pyyhki kyyneleensä ja rupesi ajattelemaan. Hän oli pettynyt, oli luullut hyvää ihmisestä, joka ei sitä ansainnut. Hän oli heittänyt hellimmät tunteensa, uskonsa, luottamuksensa, toivonsa lokaan kehnon miehen tallattavaksi. Häpeä ja katumus, viha ja ylenkatse raivosivat hänen povessaan. Hän tunsi olevansa liian hyvä vuodattamaan kyyneleitä Salmelan tähden.
Mutta kun on kerran tullut, niin täytynee, täytynee, hän jatkoi näyttäytyen huolettomalta. Mutta hän tilasi kahvia ja konjakkia koko joukolle. Ja sitä maisteltua haihtui katumus, ja iloinen nauru ja leikkisät puheet täyttivät savuisen huoneen. Arnold, sanoi eräs nuorehko hienopiirteinen mies häntä olalle lyöden, etkö ole huomannut, että hotelliin on tullut uusi tarjoilijatar.
Päivän Sana
Muut Etsivät