Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Hän tarkasteli tyttöä, jonka raakamainen kauneus häntä ei miellyttänyt eikä myöskään heleä puku soveltunut hänen kirkkaille silmilleen. "Missä ovat vanhempasi?" alotti kuningas, huolimatta tiedustella tytön omaa nimeä tai elämanvaiheita. "Isäni on kroatilaisten päällikkö; äiti kuoli aikaisin", vastasi tyttö, jonka tummat silmät eivät kestäneet kuninkaan kirkasta katsetta.
Nikkilä ujosteli tuota katsetta, hän luuli, että se voi nähdä hänen mustaan mieleensä. Aivan hän odotti, että Elsa nytkin pudistaa hänelle sormea niinkuin usein hänen yrmynä ollessaan ja sanoo: »Voi voi Nikkilä, kun teillä on musta sydän.» Elsan katse pysyi yhä kiinnitettynä häneen ja se tuntui aina vain tuomitsevammalta. Hän alkoi vihdoin pyyntöä uudistamatta lukea.
1 YLIMYS. Tääll' ovat kaikki nurpeillaan; ei veri Niin ilmaa noudata kuin hovikkomme Kuninkaan katsetta. 2 YLIMYS. Mut mikä syynä? 1 YLIMYS. Näet, tyttärensä, vallan perillinen, Jot' avionsa ainoon pojan vaimoks Hän aikoi lesken, näet, nai hän hiljan Valinnut köyhän on, mut kelpo herran.
Bengt ei vastannut; huoneessa syntyi pitkä ja syvä hiljaisuus. Ester tarttui taas työhönsä ja Bengt alkoi jälleen lukea kirjaansa. Mutta kun Ester hetken perästä silmäsi ylös, näki hän, että Bengt käytti kirjaa vain kilpenä, jonka takana hän istui synkin, suruisin katsein eteensä tuijottaen eikä näyttänyt edes huomaavan vaimonsa katsetta.
Annalla oli surullinen joulu, tosin syötiin ja juotiin kuten tavallisesti heimolaisten ja ystäväin luona ja vietettiin joulujuhlallisuuksia sunnuntaikoulussa ja lähetysyhdistyksessä, mutta sydäntuskaa tuottavaa oli tulla kotiin ja tavata Juhon synkkää katsetta hänen ollessaan vaipuneena jonkun kirjan tai sanomalehden lukemiseen.
Mutta juuri kuin olisi tämä sitä odottanut, kohtasi hän Niilon alakuloista katsetta iloisella hymyllä. Niilo kummasteli sitä ja kääntyi kohdakkoin toisaalle; mutta uteliaisuus kiusasi häntä, ja vähän väliä hän taas loi silmäyksen naiseen sama hymyily kohtasi häntä!
Niin, niin, kyllä minä sen nyt, mennään tulkoon, mitä tuleekaan, tehköön, mitä tekeekin! Pelkäätkö todellakin, että hän voisi jotain tehdä? Kun hän on tuolla päällä, voi hän tehdä mitä hyvänsä. En ole milloinkaan vielä nähnyt hänen luovan minuun semmoista katsetta mutta mennään nyt mennään nyt heti paikalla! Mennään täältä kyökin kautta... Me menemme täältä, ei meidän tarvitse mitään paeta.
Ja rohkeesti katsetta Kainin hän sietää, Ja seisoo kuin mies, joka voimansa tietää. Hän kuolla ei ai'o nähdä voi sen! Ei kaatua raukkana arkaillen. Vaan kilpeään kirkasta taidoin hän käyttää, Ja taistelotavat hän tietävän näyttää. Ja ken sen taistelon nähnyt lie, Hän siitä sen tunteen varmaan vie, Että Aabelin sortumuspäivä ei koita, Jos häntä ei uupumus, velttous voita!
Mutta ulos tultuaan hän viheltää vinkaisi, aivan kuin puhaltaakseen ulos ikävän, kiukkua synnyttävän tunnelman. Hän ajatteli aivan sitä Annikan katsetta. Ja se sapetti; eihän kukaan ihminen saata sellaista sietää!
Sinä iltana ei tuhman Jussin ikävöivää katsetta kohdannut hymyily, eikä selvä ja iloinen katsanto lyhentänyt tietä kotikylään. Mutta kun Jussi hiljaa ja ahdistetuin mielin oli hiipinyt kotiinsa, niin näytti hänestä aurinko menneen mailleen toisin kuinka tähän saakka ja viipyvän poissa kauemmin kuin ennen.
Päivän Sana
Muut Etsivät