Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
»Mene sitte ... sedälle päivää sanomaan!» sopersi hän lopulta, tietämättä mihin hädissään turvautuisi. Poika meni, mutta ei kääntynytkään heti takaisin, vaan jäi Olavin polveen nojautuen seisomaan ja tarkkaavin silmin hänen kasvoihinsa katselemaan. Niinkuin huoneessa olisi hiipinyt lumous. Ei sanaa, ei värähdystä kenenkään kasvoilla, vain kolme kysyvää katsetta.
*Jacobi*. Sitte jonkun ajan on minun mielestäni kaikki niin ikävätä ja raskasta. Louise vaikenee ja ompelee. *Jacobi*. Ja te voisitte niin helposti vaikuttaa, että maailma tuntuisi toisenlaiselta! Oi! Louise neiti! hyvä sana vaan, ystävällinen katse!... eikö teillä ole ainoatakaan ystävällistä katsetta sille, joka mielellään antaisi kaikki nähdäksensä teidät onnellisena?
Jos tietäisit kuinka minun mieleni on paha!» Tyttö kohotti vaipuneen päänsä ja hymyili kyynelten välitse: »Tiesinhän minä, ettet sinä voi olla paha minua kohtaan.» »Ja oletko taas niinkuin ennenkin, niinkuin ei mitään semmoista olisi koskaan ollut oletko?» Hän etsi tytön kättä ja katsetta. Ja löysi molemmat. »Saanko panna tämän jälleen rintaasi?» kysyi hän arasti, nostaen kuusentertun maasta.
Eräänä pyhänä olin kirkossa, ja siellä istui Anna-Liisa. Hänen poskensa olivat käyneet kalpeata kalpeammiksi, ihonsa oli aivan läpihohtava, ja silmät niin, semmoisia en ole ennemmin enkä sittemmin nähnyt. Hän katsahti minuun kerran, mutta sitä katsetta en unohda, se oli puhtaan omantunnon katsanto, ja siinä kaikki hänen kärsimyksensä kuvastuivat.
Kun siis Manasse aikoi tuvasta uudestaan poistua, käski hän sitä tiukasti: »Etkö sie jo äsken kuullut, jotta kirja käteen ja ala lukii!» Poika tunsi äitinsä luonnon ajottaiset kiivastumiset ja niiden aikaisen voiman. Hän pysähtyi, seisoi kädet epäröivänä repaleisten housujen taskussa, hattupahanen päässä, veti otsanahkan kureeseen ja väänsi epäluuloista katsetta puhujaan.
Hän peitti kasvonsa käsillään ja virkkoi vähän ajan kuluttua murtuneella äänellä: "Anna anteeksi, Totila. Nyt se on ohi. "Mutta älä toista tuota puhetapaa, tuota katsetta. "Katseesi hillitsi minua tuona kauhunyönä enemmän kuin kätesi. "Minä pelkään ja vihaan sitä. "Jos olen loukannut nyt sinua, niin huomenna korvaukseksi taistelen sinun puolellasi samoin kuin ratsumiehenikin."
Eugen tuli vieläkin kalpeammaksi ja puristi kovasti sohvan selkämystä, johon nojasi. Hän ei voinut kohdata pikku tyttönsä katsetta, hän tuijotti itsepäisesti hänen kiharoihinsa ja toisteli mielessään: "Miten miten olen tullut siihen, että tunnen itseni rikolliseksi oman lapseni edessä?"
Hän kokee sitä tajuntaa, jossa korkeampi minä piilee, vaikkei hän tämän katsetta vielä kohtaa. Ja hän näkee, että siinä tajunnassa piilee paljon tietoa, että sillä on menneisyyttä takanaan, vaikka sitä vielä hallitsee sama Pohjan akka harvahammas, joka oli toisessakin tajunnassa.
Ei! ma kaipaan, isä, kasvojasi, Oppia, mi toivon säilytteli, Katsetta, mi hehkui haudan taakse, Ijäisyyden ilmaasunnoihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät