Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
"En mie huoli ikävöijä, enkä huoli surra, Tuulia illan lailailaila tuulia illan laila," niin lopetti Heli laulaen ja veti Katin ulos pihamaalle, josta hän kokosi levitetyt palttinakankaat kantaaksensa ne sisään, ja sitä tehdessään selitti, että ne olivat hänen myötäjäisiänsä.
"Mutta sopii koetella kuitenkin lalalalala," rallatti Heli hypellen puutarhassa, "mitä sinä siinä kainostelet, Kati? Tule pois!" Hän tempasi mukaansa Katin, joka ei voinut häntä vastustaa; mutta he olivat niin varomattomat, että polkivat kukkapenkkiin.
"En suinkaan," sanoi opettaja ja kävi vielä jonkun matkaa käsi kädessä Katin kanssa, mutta sitten kirosi itsekseen vanhan opettajan järjestystä ja säästäväisyyttä, joka oli tehnyt tien niin kapeaksi, ett'ei kaksi mahtunut vieretysten käymään. Ystävämme hyvin suuttui, kun vanha opettaja tavattoman pikaisella naurulla huusi tulijoille vastaan: "Joko tunnette toinen toisenne?
Tuli hiiri hipsutellen, Katin poika kapsutellen, Kaatoi kiulun kimmin kammin, Kulta kipposen kumohon. Minä lyöä luskuttelin, Katti orsille kavahti, Orret kaikki lattialle, Pitkin siltoa pärehet; Kuului remu Riikolahan, Tomu toisehen talohon, Pömy suuri Pöksölähän. Prokko tiellä propatinna. Läkkän tästä Läkkölähän, Proitin tästä Prokkolahan!
Opettaja koki hänestä häätää näitä ajatuksia, joka ei ollutkaan vaikeata, ja tahtoi saada hänet kertomaan Katin lapsuudesta: kuinka tämä jo pikkulapsena paheksi sitä, että nuken täytyi maata avosilmin ja sentähden yöllä peitti sen silmiä paperipalasella, ynnä monta muuta tarinaa.
Aholta ajoharakan, Peiposen perehinensä, Linnun laihan lapsinensa; Ne mie kutsun vierahiksi." Katin kosiominen. Kävi katti tietä myöten, Löysi tieltä mättähäisen, Mättähäiseltä kotasen; Ketä tuon koan sisässä? Hiiri laiha lapsinensa, Pienonen perehinensä. Kolkkasi koan ovea, Räyähytti räystäspuuta: "Anna hiiri tyttöäsi!" "Miksi sulle tyttöäni!"
Siis oli nyt tapahtunut, mitä opettaja ei olisi koskaan uskonut: hänellä oli talonpoikainen tyttö tiettona ja talonpojan renki kumppalina. Pian meni Tyni Helin kanssa edelle ja opettaja astui Katin kanssa käsi kädessä jäljestä. Tuttavasti puhellen kävivät tietä myöten. Nyt tuli opettaja kyllin ymmärtäneeksi, että voipi jutella paljonkin toistensa kanssa, vaikk'ei ole juuri kirjoja lukenut.
"Vanhemmat lähettivät sinulle terveisiä," lausui hän taas hetken kuluttua, "ja käskivät sanomaan, että he ja Ville kohdakkoin tulevat täällä käymään. Jos tahdot, voisin heille kirjoittaa, että silloin toisivat pikku Katin mukanaan." Anna nyykäytti päätään. "Kuinka isä voi?" kysyi hän. "Vallan hyvin. Oikeinpa ilokseen näkee, kuinka suoraksi hänen selkänsä taas on käynyt.
Katin ja opettajan väli oli mitä sopusointuisinta; tyttö mielellään suostui hänen sivistyttämispyrintöönsä, kun sulhanen ei enää tarkoittanut hänen luontonsa uudestaan muodostamista, vaan ainoastaan vapaata kehkeyttämistä. Alussa oli heillä omituinen seikka sovitettava.
"No hän," vastasi Heli, "jos tulette mukaan, niin saatte häntä nähdä ilman edestä; ettehän pidä meitä niin halpana, että häpeäisitte käydä meidän seurassamme." Opettaja tarttui Helin käteen, ja pitäen sitä kiinni, niinkuin se olisi ollut Katin käsi, läksi hän molempien tyttöjen kanssa pois puutarhasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät