Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Mutta Anna jatkoi: "Sinun tulee kirjoittaa vanhemmille ja pyytää heitä tulemaan hyvin pian, että voin heiltäkin rukoilla anteeksi sitä suurta huolta, jota he minun tähteni ovat saaneet kärsiä, ja silloin tuovat he pikku Katin mukanaan, ja Katri jää vielä meidän luoksemme, ja joka vuosi täytyy heidän antaa hänen muutamia kuukausia olla täällä."
"Päin vastoin; minä olen tässä kylässä soittanut enemmän kuin viisikymmentä kertaa, mutta ette näe ketään, joka ei kohottaisi lakkiaan minun edessäni." Vanhuksen puhe nyt virtasi tulvanaan, kunnes taaskin olivat puutarhaan palanneet; mutta ystävämme turhaan odotti Katin tuloa: tämä ei tullut.
Minä kattia ajohon, Ajon katin kaupunkihin, Viirusilmän Wiipurihin; Tuolla katti tuomittihin, Viirusilmä vietettihin, Saarvaan saikkaan, Lynkään leppään, Kuivaan kuuseen, Koveraan koukkuun, Märkään mäntyyn, Laikkapäähän petäjään. Takoi seppä viikatteita. Menin minä seppälähän, Takoi seppä viikatteita; Mitä niillä viikatteilla? Heiniä niittää. Mitä niillä heinillä? Lampahien syöä.
Opettaja ei uskaltanut ruveta hänen kanssaan sylipainiin, vaan hyppeli vielä useamman kerran edes taas, kunnes viimein kompastui ja lankesi Katin eteen, niin että päänsä sattui tytön syliin, tämän käden päälle; kauan arvelematta painoi hän tulisen suutelon tälle kädelle, sanoen sitä mielessään omakseen.
Suuressa neuvoittelussa tehtiin nyt se valtioviisas päätös: että jos Aleksanterin konstit eivät lopu ennen Kekriä, niin menee Tyni Katin kanssa ja opettaja Helin kanssa kisaan. Vielä kauan istuivat ystävällisesti yhdessä edeltäpäin maistellen tulevaisuuden iloja. Viimein Heli kehoitti opettajaa hänelle palkaksi kertomaan tarinan, johon pyyntöön toisetkin yhtyivät.
Mutta opettaja ei ollut sillä päällä, hän tahtoi mennä kotiin kirjaa noutamaan; sitäpä ei sallittu, vaan hänen täytyi kertoa omasta muististaan, valmistelematta. Väkisin koottuaan ajatuksensa aloitti hän viimein tarinaa Adalminan helmestä. Alusta hän lausui sanat äänettömästi, melkein tietämättä, että hän puhuikaan; hän piti Katin kättä omassaan.
Ystävällemme ei tarvinnut kahdesti tätä neuvoa antaa, vaan hän hyppäsi puun taakse tarttuakseen Katin käteen, tämäpä taas pani kätensä sukkelaan syliinsä.
Kosk'emme voi mummon kanssa astua taivaasen, katsokaamme vielä vähän aikaa, kuinka opettaja maan päällä elelee. Koko kylässä oli hänen kihlauksensa synnyttänyt riemua ja suurta iloa. Lapsissakin, jotka leikittelivät palopaikalla, sai se vilkasta keskustelua aikaan, kun yksi ja toinen tahtoi selittää sukulaisuuttaan Katin kanssa ja sen kautta myös opettajan kanssa.
Sitä on jo usein nähty, että ihminen on kovasta kuumetaudista noussut ruumiiltaankin muutamia tuumia pitempänä, ja niin oli ystävässämme, sill'aikaa kun hän polttavin suonin imi itseensä Katin elämää, myös kansallisuuden tunto nopeasti, melkein ihmeellisellä tavalla kypsynyt.
Opettaja oli sydämessään ihastunut Katin kauniista altti-äänestä, Tynin ääni soveltui hyvästi tyttöjen lauluun ja opettaja huomasi surulla, kuinka vähän kansanlauluja hän tunsi; musiikillisella aistillaan hän kuitenkin pian oppi nuo yksinkertaiset nuotit ja säisti syvällä baassilla. Loistavin silmin Kati päätään nyykyttäen osoitti hänelle hyväksymistään.
Päivän Sana
Muut Etsivät