Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Tukkani nousee, kauhu selkäpiitäni karmii; on kuin siirtyisi seinät ja katto, kuulisin ääniä kummia vuorilta, mailta: »Suuri on urhojen yön ympäri-piiri, pieni on auringon, kuun kultainen tanner, autio on avaruus, tosi talvi on yksin, kaikkeus kammottavainen, tiedoton, jäätävä tyhjyys, josta me tulimme, jonne me menimme, missä me enimmän aikamme elimme!» Aukaisen uksen, syöksyn tuiskuhun, tuuleen.
HOPPULAINEN. Hyi, oikein jo selkääni karmii. NIILO. Pöllöpäitä tosin olisimme, jos tuon puheen jälkeen sinut rankaisematta päästäisimme. Puolusta itseäsi, mies, nyt aion koetella voimia kanssasi. PENTTULA. Päästä minut irti, Jumalan tähden päästä minut! NIILO. En! En päästä, ennenkuin tunnustat, mistä rahat sait. PENTTULA. Sinä kuristat minun, auttakaa, hän tappaa!
Hämärtää jo talvipäivä, vielä viime ruskon heittää; kohta kaikki kattaa häivä, kohta korpi kaikki peittää. Karmii Hurtan selkäpiitä: Heittäisikö herjan pelin?
Tarkastat lämpömittaria ja huomaat harmiksesi, ettei ole lainkaan syytä valittaa, sillä se osottaa juuri sitä lämpöä, jonka kaikki hyvät kirjat ja hyvät lääkärit terveydelle paraimmaksi huoneen lämmöksi selittävät. Ja kuitenkin vilu selkääsi karmii ja tuli uunissa olisi sinusta yhtä suloista kuin enkelin hymyily.
Surman henget hautain luona Asustaa niin mainitahan; Pahaa jos nuo mulle tekis, Sisko taivaassa sen näkis, Puolestani pyytäis Luojaa Lähettämään mulle suojaa. Kylmä karmii jalkojani, Parannanpa kulkuani Vastaviima hieman jäätää Valkeaksi poskipäätä; Hierelenpä käydessäni, Etten hukkaa lämmintäni Jantuksessa hieroissani Jäätyneitä poskiani.
LEAR. Lie liikaa sinust', että raivo myrsky Pintaamme karmii näin: niin sinust' ompi; Mut missä suuremp' istuu kipu, tuntuu Pienempi tuskin. Karhua sa kartat, Mut saavut ärjään meren luo, ja juokset Takaisin karhun kitaan. Ark' on ruumis, Kun miel' on jouten; mielessäni myrsky Vie tunnon kaiken aisteilta, pait yhden, Jok' elää: lapsen kiittämättömyys.
NATHAN. Ette? Ette, Daja? Kas, mitä haittaa! Julmat haaveilijat! Josp' on se enkeli nyt sairaana! RECHA. Sairaana! DAJA. Sairaana! Ei, älkää toki! RECHA. Mua kylmä karmii! Daja, koetas, kuin jää on otsani, niin lämmin muulloin! NATHAN. On tottumaton ilmanalaamme tuo nuori frankki, tottumaton nälkään, säätynsä kovaan työhön, valvontaan. RECHA. Sairaana! DAJA. Nathan niin vain arvelee.
RICHARD. Hoi, toinen ratsu! Side haavalleni! Kies' auttakoon! Vait! Se vaan oli unta. Pelokas tunto, minkä tuskan tuotat! Kah, liekki siintää! Sydänyö on synkkä. Pintaani kylmä kauhun hiki karmii. Pelkäänkö? Itseäni? Muit' ei täällä. Richardia Richard rakastaa; se tietää: Minä olen minä. Murhaajaako täällä? Ei, on: min' olen täällä; pakoon siis! Ketä? Itseäni? Hyvä; mistä syystä? He, kostaakseni. Kelle? Itselleni? Ah, rakastanhan itseäni! Mistä? Hyvästäkö, jot' itselleni tein? Ei, ei! Ma ennen itseäni vihaan Pahuuden töistä, joita tein ma muille. Min' olen konna. Valett'! Enpä ole.
Hänell' on kyllin kertomista pienestä porostansa, iloistaan ja suruistaan ja rakkaasta taatostansa. Sitten vielä taitelee hän paljon tarinoita tyttäristä kuninkaan ja peikkosatuja noita, joista hiukset pystyyn käy ja karmii selkäpiitä. Piennä hänen mummonsa oli paljon puhunut niitä. Koskaan ollut Lumikilla ei kuulijaa näin hyvää, joka sanoo aina »jaa» ja katselee niin syvään,
Päivän Sana
Muut Etsivät