Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Valamon kirkonkelloissa kelluu myötäjäiseni, ota sieltä, jos yletät! Siihen katkesi emännän ilkkuna. Surkeasti uikahtaen vaipui hän hengetönnä lattialle saatuaan sydänalaan potkauksen Panun kengän kärjestä. Kuoliko se? kysyi Ilpotar. Räähkää, miten rääkkyi. Nyt siitäkin pääsit! Eikä Ilpotar saanut ilon salamaa silmistään sammumaan. Mutta Panu karjaisi hänelle: Pois täältä, portto!
Nytkin hän, noudattaen samaa tapaa, vasta kotvasen kuluttua alkoi vaatia järjestystä, mutta hänen äänensä sammui, kuulumatta yleisessä melussa. Vihdoin työntäysi Hautalan Janne esiin pöydän ääreen, riitelemisestä jo hikisenä. Hän koetti puhua, mutta melun tähden ei sitä kukaan kuullut. Luonto jo alkoi nousta. Hän hypähti tasajalassa ja karjaisi niin että sakariston honkaiset seinät kumahtelivat.
Silmissään oli hänellä yhä tuo mielipuolen katse; mutta nyt se ilmaisi selvään murhan aikomusta. Ja jollei kapteeni olisi tullut väliin, olisi hän tehnytkin toisen murhan samana yönä. »Istukaa!» karjaisi kapteeni. »Te sika, te viinasta hullu raukka, ettekö käsitä mitä olette tehnyt? Te olette surmannut pojan!» Mr Shuan näyttikin ymmärtävän, sillä hän istuutui jälleen ja vei käden otsalleen.
Forstmestari karjaisi, että forstmestarinna ehdottomasti säikähti hänen saaneen jonkun taudinkohtauksen ja kaatuneen lattialle. Mutta forstmestari seisoi ja tuijottaen häneen viittasi häntä kohden kuin olisi sanonut: Sinä olet se kiro! Forstmestarinnalta putosi sanomalehti käsistä, jotka hervahtivat riippumaan sivuille. »Katso!
»Kyllä minä, piru vie, opetan ämmätkin tanssimaan!» karjaisi hän lähelle päästyään ja iski ruoskallaan emännän olkapäähän. Toinen sivallus sattui kasvoihin korvan juuresta alkoi tihkua punaista.
Ja hän vain ravautti vähäksi aikaa silmiään ja nykäisi veltosti suitsista, kun hänet riipaistiin uuninpankolta alas tahi suuri voileipä putosi kädestä tahi kun yritti putoamaan seljästä viedessään hevosta laitumelle... Isäntä karjaisi: Kas niin, nyt se kääntyi myllytielle. Enkös minä sitä sanonut! Poikaressu repäisi silmänsä auki ja alkoi katsella eteen ja taakse ja kummallekin kupeelle.
Pelkuri en ole koskaan ollut; se joka minua siksi sanoo, on roisto, ja minä voisin kertoa teille jotakin Karstulasta... Jossa veljellä oli niin sukkelat jalat, virkkoi Svenonius. Herra! karjaisi kapteeni, mutta hillitsi itsensä samassa, sillä koulumestarin pahanilkiset pistokset alkoivat tottumuksen voimasta jo menettää vaikutuksensa, niinkuin Mithridateen myrkky.
Seuraavassa tuokiossa oli jo Alan asettanut viinapullon huulilleni ja pakottanut minut juomaan. Viina ajoi veren takaisin päähäni. Asettaen kätensä torvelle suunsa eteen hän karjaisi sitten korvaani: »Hyppää tai huku!» ja kääntyen selin minuun hän hyppäsi virran toisenkin haaran yli ja pääsi onnellisesti rannalle. Olin nyt yksinäni kalliolla, jossa siten oli minulla parempaa tilaa. Paloviina suhisi korvissani.
Milloinka minä ennen olen kuskia... Tai ann' tulla! Ja sano, että panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti pihaan! Ei tässä armoille ruveta! Tule sinäkin, Pulkkinen, mukaan! Saatanhan tuota tulla... Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiittämättä karjaisi hän vyötä. Rouvalla oli se saapuvilla. Kierränkö minä sen selän taakse? Menehän matkaasi
Sotamiehet haettiin kiireesti esiin ja ruhtinas kysyi, oliko totta, mitä tytöt ilmoittivat. »Njet-njet!» kuului yhteen ääneen sotamiesten suusta. »Minä annan teille raippoja, jollette puhu totta!» karjaisi ruhtinas. Silloin vannoivat sotamiehet jonkin pyhimyksensä nimessä, etteivät he olleet koskaan sellaista aikoneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät