Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Minua suuresti hämmästyttää", niin hän olisi vastannut, "kantajan röyhkeä esiintyminen hämmästyttää sitäkin enemmän, kun kantaja rohkenee tehdä kunnialle käyvän syytöksensä ilman pienimpiäkään todistuksia. Tuokoon hän esille vierasmiehet julkean väitteensä tueksi, jos hänellä niitä on.
Merikaupunkiin orjaksi? keskeytti tuomari. Niin, Merikaupunkiin orjaksi, siten tuottaen minulle, lapsen isälle, sanomatonta harmia ja tuskaa. Tästä aivan ennenkuulumattomasta teosta vaadin hänen langettamistaan kaikkein ankarimpaan edesvastuuseen ja rangaistukseen. Tuomari kirjoitti kantajan kanteen pöytäkirjaan ja kääntyi sitten Mikkoon päin kysyen lauhkeasti: Mitäs tähän nyt sanotte?
Jos teillä ei ole muuta sanottavana... Sanottu, mikä sanottu ja se saadaan toteen, jos tarvitaan. Minä kysyn kunniaani, kähisi Handolin. Rauhoittukaa, sanoi tuomari. Sen saatte tehdä, mutta ei nyt. Kutsukaa sisään kantajan todistaja. Handolinin entinen renki Matti, joka nyt oli puettu körttipukuun, kutsuttiin esille.
Seppo kuuhuen kuvasi, takoi päivän valmihiksi. Noita nosteli halulla, kaunihisti kannatteli, kuun on kuusen latvasehen, päivän pitkän männyn päähän. Hiki vieri viejän päästä, kaste kantajan otsasta työssä tuiki työlähässä, nostannassa vaikeassa. Saipa kuun kohotetuksi, auringon asetetuksi, kuun on kuusen kukkuralle, päivyen petäjän päähän: eipä kuu kumotakana eikä päivyt paistakana.
Ja kun sellaiset valitukset ratkaistaan lopullisesti, kantajan saamatta oikeutta vedota korkeampaan oikeuteen, niin ei väärää kohtelua osakseen saaneelle työarmeijan jäsenelle jää mitään muuta jälelle kuin palata vanhalle paikalleen, jossa hänen esimiehensä, jota vastaan hän on kanteen nostanut, ei luonnollisesti kohtele häntä paremmin kuin ennenkään.
Takoi miekan mieltä myöten, kalvan kaikkien parahan, jonka kullalla kuvasi, hopealla huolitteli. Vaka vanha Väinämöinen tuli tuota katsomahan. Sai miekan tuliteräisen kätehensä oikeahan. Katselevi, kääntelevi; sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan?"
Mut' onness' uudessa halvaksi Hänestä käynyt on äiti; Hän saadun lemmen jo unhoitti, Ja yksin kantajan heitti. Se äiti köyhä ja kurja on, Oi Suomen laps', isänmaasi. Kuink' olla hälle, sä armoton, Voit kylmä kuin talvinen paasi? Jo palaa jälleen sun äitis luo, Hänt' ota hellähän hoimaas! Taas hälle lempesi täysi suo! Hän itkien kaipaavi voimaas.
Ja poika varttui kuin honka maan, Ei vertaa häll' ole toista; Ja missä parhaita mainitaan, Nimensä kirkkainna loistaa. Mut onness' uudessa halvaksi Hänestä käynyt on äiti; Hän saadun lemmen jo unhoitti, Ja yksin kantajan heitti. Se äiti köyhä ja kurja on, Oi suomen lape, isänmaasi. Kuink' olla hälle, sä armoton, Voit kylmä kuin talvinen paasi?
Mikko kuitenkin seisoi rauhallisena tuomaria vastapäätä, verkalleen käänteli päätään nähdäkseen huoneen kaikille suunnille. Tuomari kääntyi kantajan puoleen ja kysyi sävyisästi: Mitä tässä nyt sanotaan?
Vaan nimismies oli jo mennyt pois kantajan asemalta, jättänyt Juken siihen yksinään ja seisoi nyt perihuoneen ovella aikansa kuluksi punoen tummanruskeita viiksiään ja työnsä tehneen näköisenä levollisesti katseli oikeushuoneelle. Niin tuomari kysyi Jakelta: »mite tehen hen sano veele?»
Päivän Sana
Muut Etsivät