Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Kalle ja Katrikin oikein loistivat tyytyväisyydestä nähdessään Iidan hartautta, mutta vieläkin tyytyväisemmät olivat he molemmat kotimatkalla venheen hiljaa liukuessa kotilahden melkein rasvatyynellä, kiiltelevällä pinnalla, kun Iida muistista kertoi heille saarnan sisältöä.
WILLE. Niin ikkunaan sinä kyllä osaat, mutta minäpä KALLE. Aina sinä olet olevinasi. Sinä ja sinä aina paremmin osaat. WILLE. Oletpa itse ihan samallainen! Aina kerskaat, että osaat paremmin lukea. KALLE. Eikö se ole totta sitten? Minulla onkin sellainen sisar, ettei sinulla olekaan. WILLE. Ei hän sinun sisaresi ole. Ei edes sisarpuolikaan. KALLE. Sama se. Sinulla ei ole sellaistakaan.
Oli siksi wielä warhainen, ettei wäki ollut kerinnyt mennä töihinsä. "Renki Matti sawea nostamaan, Kalle noutamaan hiekkaa ja pikku Mikko menköön käskemään muurarin tänne ... oletteko kaikki ymmärtäneet?" määräili nuori isäntä. "Kyllä, kyllä, isäntä, mutta mitä nyt muurausaineilla ja muurarilla tehdään?" sanoi renki Matti wiattomuudessaan ja astui lähemmäksi isäntää.
»Missäs hevoset ovat?» huusi ukko Swart kauhistuneena. »Missäs hevoset ovat?» huusi myös ukko Witt, ja Frits ja Kalle huusivat yhteen ääneen: »Mitä tämä on? Mihin hevoset ovat joutuneet?» »Ja varsat», sanoi Swart. »Mitä ihmeitä tämä merkitsee? Tämäpä vasta kummallista! Missä varsat?» »No, sanoi Juhani, »ne ovat veijarit vieneet tammojen mukana.»
Ja hänkin saa sen kokea ... he vievät hänet sinne ... ehkä he jo huomenna... Hän oli käynyt kasvoiltaan kalpeaksi, ja lasia ottaessa vapisi käsi tuntuvasti. Kallen lakki loikoi yhä lattialla. Bufettineiti huomasi sen ohikulkiessaan ja nosti pöydälle. Silloin käytti Kalle taas tilaisuutta ja veti hänet Antin editse luokseen.
Ukkojen näin mietiskellessä tämän elämän toilauksia kiiruhtivat Kalle ja Frits nopein askelin kylään. Kello saattoi olla viiden vaiheilla. Frits astui niin nopeasti, että Kalle tuskin saattoi häntä seurata. Eikä viipynyt kauaa ennenkuin he olivat mäellä, johon näkyi koko kylä. He näkivät edessään rakkaat kotinsa.
"Tuossa näkyy jo rovasti menevän Kuokkalaan", keskeytti suutarin vaimo toisten kinaa ja lisäsi: "pitää tästä meidänkin lähteä, Katri, jotta alkuun ennätämme; vai tuleeko se Kalle kanssa mukaan?" "Eipä tuolla tämmöisiä kaivattane", sanoi Kalle ja lähti kylälle päin kävelemään.
Kalle Jalopeuransydän oli kaunis mies; hänellä olivat mustat, kähäräiset hiukset, vilkkaat, mustantummat silmät, terveyden kuva kasvoilla ja miehekäs näkö hänen kasvopiirteissään, jotka vielä saivat vakavamman luonteen joksikin muhkeasta poskiparrasta.
Hän ei voinut Kallea kohdella entisellä ystävyydellä, sillä Kalle tuntui hänestä olevan hänen onnensa esteenä, vaikka selvä järki sanoi päinvastoin hänen itsensä koettavan Kallen onnea estää. Monasti katui Jerikoparka, kun oli salaisuutensa Meyerillekään uskonut, mutta asia ei sillä korjautunut.
No tarvitsevathan hekin sydämen lämmitystä, selitti Kristo. Miks'ei heille pamppua ja sakkoa anneta, kysyi Usa-Jussi. Eihän korppi toisen korpin silmää puhkase, sanoi Malakias. Ja yhtä sutten silmäin väli, lisäsi Kalle. Valoa, totista valoa tarvittaisiin, kuiskasi Matti minulle. Valoa, jossa on lämpö ja elämä, vastasin.
Päivän Sana
Muut Etsivät