Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Hän olisi kyllä peruuttanut tuon onnettoman yhdistyksen, jos ei kunniansa häntä estäisi." "Siinä tekee hän oikein," sanoi eno Kalle Abraham, "sillä katsos, hän on vanhasta maailmasta." "Ei näyttänyt olevan mitään sydämellistä yhteyttä heidän välillänsä. Sekä hän että tyttö nähtävästi katuivat kihlausta, mutta siihen sitoutaan molemmin puolin."
Nyt he olivat eroitetut toisistaan. Tässä istui Witt puhellen itsekseen, niinkuin jo olen kertonut. Lähiasemalta juoksi Frits yli mäkien, kunnaitten, kenttien ja niittyjen hakien isäänsä, seuraavalla istui ukko Swart ryypiskellen likööriä ja haukkuen Wittiä, poikaansa, ja koko maailmaa, ja neljännellä asemalla istui Kalle Witt aitauksella heilutellen keltahousuisia koipiaan edestakaisin.
Leena otti kukkaron käteensä vielä epäillen, antaisiko sen rosvolle vai eikö, mutta samassa Kalle sieppasi sen Leenan kädestä, hyppäsi rattaille ja ajoi huimaisten hevostansa kiiruusti pois.
Venhe vedettiin miehissä korkealle maalle, ett'eivät poikavekarat yön seutuna saisi sen kanssa kujeilla. Sitte jäivät nuoret rantaan huuhtelemaan hikeä pois poskiltaan, mutta Esa ja Kalle lähtivät päätä suoraa kylään asioilleen.
Minun täytyy päästä pois millä tavalla tahansa! KALLE. Se ei ole mahdollista. TYYNE. Riko sinetti! KALLE. En uskalla. Siitä on suuri edesvastaus. TYYNE. Pitääkö minun sitten kuolla tänne nälkään? KALLE. Onko sulla siellä hyvin paha olla? TYYNE. Täällä on niin huono haju. Olen monta kertaa aikonut aivastaa. KALLE. Elä Herran tähden! TYYNE. Kas niin, päästä pois nyt minut.
Kalle yksin ei taitanut nukkua, sillä hän ei voinut riistää ajatuksiansa tuosta uudesta takista. Vihdoin hän varovaisesti nousi sängystä, puki takin yllensä ja rupesi astuskelemaan edes takaisin lattialla.
KALLE. (Kori käsivarrella.) Mitäs sille tekee.
Swart meni hakemaan Kalle Wittiä, mutta missään ei Kallea näkynyt, ja kun ukko oli saanut tämän asian selväksi, meni hän sammuttamaan janoaan. Hän näki erään viinurin hääräilevän tarjoilupöydän ääressä. »Kuulehan, poikaseni», sanoi hän, »annas minulle oikein hyvä likööri!»
"Isä kun käski ottaa vitsaksia tuolta puolen, niin enhän minä arvannut toiselta rannalta koetellakaan, keskeltä kun kantoi hyvästi ja siitä oli suorempi tulla," selitti Kalle vähän rauhoittuneena. "Vai niin, vai käski se. No luuletko Punin kuolleen?" "En tiedä." Ja silloin muistui taas pelottavasti mieleen tuo kirveen haava, jota ei uskaltanut äidillekään ilmoittaa.
WILLE. Minäpä saan parempaa ruokaa kuin sinä ja kahvia kerman kanssa. KALLE. Saa jos saatkin... Onpa siinä myöskin kerskattavaa. WILLE. Etpä sinä vaan saa kerman kanssa, KALLE. Jos minä oikein totta puhun, niin en huoli koko kermasta laisinkaan. WILLE. Muistatko sen jutun, minkä Selma kertoi? KALLE. Minkä? WILLE. Sen, sen ... kuinka se nyt olikaan? Mitenkä se varis ketulle sanoi
Päivän Sana
Muut Etsivät