Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Onko Olle tullut kotiin, huusi Elsa? Voi! minulla on niin hauskaa! Luulen tulleesi oikein iloiseksi siitä uutisesta, sanoi Kalle ja katsoi karsaalla mielellä Elsaa. Niin Kalle, niin tulinkin. Sinun pitää tietämän, että sitten on kokonaista kuusi vuotta kulunut kun Olle oli kotona. Se on hauskaa saada nähdä häntä.
Se olikin keltahousuinen Kalle. "Kalle Witt, seisahdu!" huusi Frits, "se oli hyvä että sinun tapasin". "Mitä hittoa, sinäkö se olet?" sanoi Kalle, "minä luulin sinun ukkojen kanssa olevan matkalla Belgiaan". "En ensinkään, me olemme kaikki joutuneet eroon toisistamme. Etkö sinä ole nähnyt minun isääni?" "En, en minä häntä ole nähnyt".
Viimein hän kuitenkin epäröivällä äänellä sanoi: "mutta milläs sinä sitten lunastaisit sen Rytilahden varsan, jota niin on mielesi tehnyt?" "Niin no kyllähän se on siro ja solakka varsa", sanoi Kalle, "mutta kun tuota on tähänkin asti tultu ilman oriitta toimeen, niin arvelin, jotta eiköhän tuota eteenkin päin "
Ja totta tosiaan, niinpä näyt tahtovankin, et omaasi välitä puolustaa. En olisi luullut sinua Kalle noin löyhämieliseksi. SAMPPA: Niin Kalle, niin on asiat, varo vain ettei lintu lennä käsistäsi. Hullusti käy sinun, ellet ajoissa tahdo näyttää mikä oikeastaan olet miehiäsi.
KAMREERI. No, muuten vain. ROUVA. Tunnusta nyt yht'aikaa kaikki, niin se on sinulle helpompi, Kalle! KAMREERI. No, kun hän puhui semmoista jonninjoutavaa ja pilkkasi minua. ROUVA. Pilkkasi sinua! Mitä hän sitten sanoi? KAMREERI. Hän sanoi, että No, se on nyt yhdentekevä, mitä hän ROUVA. Ei, sano vain minä vaadin sitä!
Nyt ne pysähtyivät hetkeksi tullivahtimestarin portin eteen, Hanna sanoa tuikkasi jotain, Kalle sanoi hänkin jotain, mutta Hanna pyörähti ja meni sisään ja jätti hänet siihen. Se oli tuttu talo Hannalle, hänen herrasväkensä oli asunut siinä toissa kesänä.... Kalle poikkesi rantaan ja istahti pää painuksissa melkein veden rajaan.
Kalle ei voinut olla mielessään Loviisaa ja Himmiä toisiinsa vertailematta. Aina kallistui silloin voitto Himmin puolelle; hänen vaakalautansa jäsähti maahan. Loviisan kohosi, kuin kevyt höyhen, ylös korkeuteen.
Ei, viruttakaamme ensin hänestä lika purossa, hänhän on hattua myöten ravassa ja näyttää melkein suossa rypeneeltä karjulta, ja sillä aikaa saavat Kalle ja Frits pestä hänen vaatteensa, sillä sellaisena kuin hän nyt on, ei hän voi näyttäytyä missään. Ja vaatteitten kuivaessa täytyy lukkarin ahkerasti liikkua täällä metsässä. Mutta me muut kai syömme päivällistä. Ja niin tapahtui.
Ja kun kuningas kruunataan ja hän seisoo tuolla ylhäällä linnan katolla kruunu päässään, niin tässä makaa paistettu härkä ja tuosta suihkukaivosta juoksee parasta punssia ja punaista viiniä. Ja jokainen saa ottaa niin paljon kuin mieli tekee.» »Koska se tapahtuu taas?» kysyi Kalle. »Silloin täytyy meidän tulla tänne!» »No», sanoi Witt, »ei se niin hädin tapahdu!»
Hän ei kirjoittanut ainuttakaan riviä minulle, enkä minä hänelle. Vähitellen haihtui Kalle mielestäni, niin etten häntä monasti muistanutkaan; joskus vaan juolahti mieleeni: missähän oloissa siellä Kallekin lienee? Minäkin olin sillävälin joutunut uusiin oloihin: olin mennyt naimisiin. Suuresti hämmästyin eräänä aamuna huoneestani ulos mennessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät