Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ja toisella yhtä isolla liikkeellä hän tempasi lypsinkiulun astiahyllyltä. Käännä lehti, Kalle, sanoi ukki. Lue, mitä siinä vielä seisoo. Emma, elähän mene. Lehmä on lypsämättä. Kuulehan kuitenkin, ennenkuin menet.
»Niin», sanoi lukkari, »jos Belgia olisi Amerikassa, mutta silloin te saisitte ajaa Brüggen ohitse.» Nyt tuli Kalle hengästyneenä takaisin. »No, Kalle», sanoi Witt, »onko sinulla rahat? Sanoiko äiti muuten mitään?» »Ei hän mitään sanonut», vastasi Kalle. »Näitkö sinä minun eukkoani?» kysyi Swart.
Mutta harvoille taiteen hengetär aarteitansa tarjoaa ja vielä harvemmat jaksavat häntä seurata sinne, jossa yltäkyllin saisivat, mitä etsivät. Kalle varmaankin väsyisi tiellä, sinä ehkä pääset perille, älä siis häntä kadehti". "En laisinkaan", murisi Jeriko, "tiedänhän, ett'ei minulla ole elämässä mitään oikeuksia; miksi siis muita kadehtisin?"
Sen huomattuaan vakuutteli Kalle: "ei se vahtimestari määrännyt enempää, vaikka näytteli joka huoneen ja selitteli kaikki." Molemmat herrat purskahtivat nauramaan ja lähtivät toisten herrain luo, joille varmaan kertoivat asian, koska ne rupesivat kohti kurkkuaan nauraa hohottamaan ja kääntyivät Kalleen päin. Kallea suututti herrain käytös ja hän lähti verkalleen kävellä lönksimään poispäin.
Tarkk'ampujat: N:o 101 Herman Kukkonen. " 119 Kalle Bergelin. " 165 Fredrikki Lagerbom. " 174 Kustaa Berggren. Kuoleman-haavan saaneet: Tarkk'ampuja N:o 78 Vihtori Lemke. Korprali N:o 136 Efraimi Kast. Tarkk'ampuja N:o 171 Aleksanteri Bäckström. Paranevia haavoja saaneet, joista useammat sentään jäivät raajarikkoisiksi: Aliluutnantti Akseli Neovius. Aliupseeri Kaarlo Wennerström.
Kalle! huusivat kaikki ja hyppivät ääntä kohden kuin hurjistuneet. Muuan kymmenkunta askelta, niin he olivat tiellä. Kalle tovereineen marjaan menossa. He katselivat kummissaan heidän luo syöksynyttä joukkoa, jossa kaikki olivat hurjan iloisia, hyppivät ja hyväilivät heitä, selittäessään, että he ovat olleet eksyksissä.
Hämärästi oli kumminkin mielessä, että hän kerran erään vieraan tuvan nurkassa repi jotakin vaimoa ja itki, kun ei se hänelle mitään vastannut eikä paikaltaan hievahtanut. Väkisen olivat sitten taluttaneet hänet siitä nurkasta pois. Hänet oli pantu huudolle ja rikas Ulpasmäen isäntä otti hänet Kalle pojalleen leikkitoveriksi.
Sillä sehän on mieletöntä, sehän on kerrassaan rekihurjaa! Mutta silloin hän säpsähti: jos naapuri sen todellakin jo tietää? On voinut käydä kaupungissa ja tavata Viron miehen.... Mutta silloin on totta, mitä Kalle sanoi.
Keneltä se jalka katkesi: hevoselta vai mieheltä? KALLE SAVOLAINEN. Yhäkö sitä vielä tillastat? hevoselta neät. HOFFMANN. Mene sitte eläinlääkärille, tolvana! KALLE SAVOLAINEN. Alähän nyt taas vikurtele. Mie voan arvelinj, jotta eiköhän se ol yhen tekevä, tohtorj kun tohtorj. HOFFMANN. Mene ulos täältä!
No jo sitä eilen ja vielä tänäänkin mässättiin siinä siunatussa Savonlinnassa, päivitteli Kalle, ja he alkoivat Niemisen kanssa muistella viimeisen vuorokauden viettoa. He olivat ajaneet helvetinmoista karkua neljä peninkulmaa isän maatilalta hänen parihevosillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät