Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Mitä täällä sitten ollenkaan elämästä tulee? Muuttakaa maihin samassa. Menkää talonpoikain rengeiksi, niin isä kuin poikakin! Sontakuskeiksi! Suota kuokkimaan! Mahdoin päästää sinut, Kalle, seminaariin, silloin kun sinne pyrit. Siellä olisi ollut oikea paikkasi.
Tuo suuri rosvo, josta tiedät . VIHTORIIN. Mitä? Kuka aivasti? Sinäkö se olit, Kalle? KALLE. En, en . Joo, minähän se olin, minähän se olin . VIHTORIIN. Merkillistä? Kuului kuin kauvempaa. Vai niin, sedän täytyy siis mennä tuota rosvoa jahtaamaan. Olette kai jo hänen jäljillään? PUMMI. Olenko? Sitten et tunne ukko Pummia! Kaikki on valmiina hänen kiinniottamistaan varten.
"Kalle! vanha kunnon lurjus Mitä kuuluu?" "Vaiti! Käy istumaan! vaiti!" sanoi Kaarle Thompson, pikaisesti irroittaen itsensä odottamattomasta syleilyksestä. "Kas tuota!" jatkoi vieras puhettaan, varoituksesta huolimatta, kävi taas onnettomaan Kaarleen käsin ja piti häntä suorilla käsivarsilla edessään, vilpittömästi ihmetellen ja ihastuen. "Kas tuota! Onpas se veitikka oikein pulskea!
Mahtaisiko tuo olla pahitteeksi turkkilaisellekaan. Helga kuivasi kyyneleensä ja nilkutti aittaansa. Hanna odotti Kallea ja lähti hänen jälkeensä. Mutta Kalle kiinnitti kulkuaan ja jouduttautui venheelle, jonka isopurje vielä lepatti levällään. Hanna seisoi vähän aikaa ja katseli, nakkasi sitten niskojaan ja pyörähti pois.
"Miksi noin kiirettä pidätte, hyvä herrasväkeni?" kysyi Kalle Saukko, "täytyyhän meidän ensin syödä suuhumme tämä siunattu luusoppa." "En tiedä, millä nimellä minä mainitsisin käytöstänne, jota talossani olette osoittanut", sanoi paroni kiivaasti; "mutta sen tiedän, ett'en koskaan anna Ekström'ille anteeksi sitä, että hän tuollaisen opettajan lähetti pojalleni.
Samallaista se mahtaisi olla sittenkin, autiota ja tyhjää vain. Sanoihan se Reeta: "tekisit täällä kotona työtä." Melkein taitaisikin olla parasta taipua Reetan tuumiin. Oikein se nauratti tuo ajatus alussa, mutta sitte ei naurattanutkaan. Sehän olisi Rekulan emännälle parahiksi. Luonto kyllä löi vastaan, mutta Kalle pakotti ajatuksensa takaisin Reetaan.
Semmoista pahankurista jaksoivat kärsiä, niin jo niillä oli hyvä sydän! Oli silloinkin kahakka, kun Kalle ensi kerran sai housut jalkaansa. Hän kohta juoksi tupaan, Yrjön eteen. Seisoi siinä ylpeänä, vatsa pystyssä ja katsoa muljotti tyytyväisenä toiseen, joka siinä paitasillaan istui lattialla. Näissä on taskutkin, hän sanoi, kun Yrjö ei aluksi mitään virkkanut.
He istuivat ensin perässä, sitten Hanna pujahti kajuttaan, tuli sitten sieltä taas ulos ja istahti vastapäätä nuorta, kiiltonappista miestä, sen hakkailtavaksi minkä kaiken Kalle voi nähdä ikkunasta, toisten jatkaessa tarinataan. Olisi se jutkaus, puhui taas ukki.... Olisi se koko potkaus!
Sillä välin laittoi renki Kalle, nuorten herrain määräysten mukaan, näyttämökoristeita ja sitä hän teki suu auki ja ihmetellen: Kun herrasväki oli aivan kuin komentjantteja!
"Niin todellakin, Miinahan se sanoi kylällä kuulleensa, jotta Kallen olisi muka pitänyt se Riitalle laukkuvenäläiseltä ostaa." "Kenen? Kalle Kelvottomanko? Ei ikinä", huudahteli lukkarin Reeta ja muuttui vieläkin enemmän Venäjän nahan näköiseksi kuin tavallisesti olikaan. "Ei ikinä, sanon minä, sillä sehän jo olisi selvä kihlaus! Ja Kalleko saisi Riitan kihloihinsa, ohoh!
Päivän Sana
Muut Etsivät