Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ja kun Thekla menee naimisiin, ja täti ja setä Cotta ovat jääneet yksin, he ehkä tarvitsevat minua, ja serkku Eva saa vanhentua Elsan lasten ja kaikkien lastenlasten joukossa, auttaen itsekutakin vähän ja kaivattu hiukan, kun Jumala körjaa minut pois. Mutta etupäässä minä tahtoisin olla täti Cottan luona nyt, kun Fritz on tuossa kauheassa vankeudessa.
»Herra siunatkoon!» sanoo emäntä, vanhus, joka kiirein askelin tulee pihalle. Hän joukon läpi astuu oudonnäköisen olennon luo, jota silmää. »Iikka raukka, oma onneton, kaivattu poikani!» Iikka heittää kelkan jutkon maahan: hän on päässyt valjaista. Hän alkaa toimittaa ajomiehen tehtävää: ottaa vasun ja mytyt kainaloonsa. Sanoo hymyillen äidille: »
Ei käytetty poikia koulussa omassa kylässä ei kouluja paljo ollutkaan eikä kaivattu ei annettu heille ammattikasvatusta, ei tehty kykeneviksi paljo mihinkään toimeen elämän vakavalla taipaleella. Ja heistä tulikin useista tyhjäntoimittajia, aineksia kaikkeen muuhun kuin yritteliäisyyteen ja vireyteen.
En minä tule, en osaa olla semmoisten hienojen parissa, hän sanoi ja läksi pois. Aivan oikein! Ei oltu minua pahasti kaivattu, koska tuskin huomasivat, kun sisään tulin, niin kiinni he olivat keskustelussaan. Puhuivat musiikista. Agnes ihaili oopperaa. Se ei ollut yksipuolinen, siinä yhtyivät useammat taiteet, baletti, musiikki ja runous, harmoonilliseksi kokonaisuudeksi.
Levottomuus valtasi hänen niin, että se näytti saattavan häntä enemmän pelokkaaksi kuin iloiseksi. Mutta Juditha arveli, ett'ei mitään kiirettä ole. "Kuinka niin? onko jotakin tiellä?" Eikä juuri olekaan; mutta voipi tapahtua, että kaivattu tulee yhtä pian tänne kuin Gunhilda ehtisi lähteä hänen luokseen. "Onko hän jo täällä? kiireesti!"
Kuink' ompi luonto tyyni kaikkialla, Ja rauhallinen! Tuolla pilkoittaa Kuin peili lahden pinta; purppuralla Auringon sätehet sen rusoittaa. Jo haavan lehdellekin toivottu On suotu lepo, kauan kaivattu. Mut sydän ihmisraukan raivoaa, Sen myrskyt vasta kuolo asettaa! SVEN. Taas olet murheellinen.
URMAS Tyytyneempänä, mutta syvästi liikutettuna: Silloin myöskin tiedät miksi minun nuoruuteni unelma särkyi. MERTSI Tiedän. Siksi, että hylkäsit nuoruutesi uskon ja eksyit laskelmien poluille. Siksi että horjahdit vihaan, silloin kun olisi enin rakkautta kaivattu. URMAS Sisäisestä kuohunnasta vavisten: Mertsi!
Nyt oli tullut tuo hetki, jonka odottaminen oli huojentanut kaipuun; nyt oli toteutunut toivo, joka niin usein oli pettänyt. Tullut oli hän, tuo kaivattu kodin ilo ja aurinko. Kun majuri tahtoi ottaa Yrjön syliinsä, kääntyi poika pois, mutta se oli siksi tottunut olemaan vierasten parissa, että äiti pian sai sen viihdytetyksi iloisesti kysymällä: Kuinka sinä tervehdit?
Ajatelkaas miten ihmeissään kaikki tuttavat mahtavat siellä olla, kun minä teen tuloni loistavasti tulessa ja jyrinässä samoin kuin kaivattu sade näivettävän poudan perästä ja lähdölläni tuo'an vielä hyötyä maallekin; jos en muuta hyötyä tuottaisikaan, niin kunniaa ainakin, ja nimeäni muistellaan siunaten vielä tulevinakin aikoina.
Pohjolan emännän kiertävään vastaukseen: että kaivattu oli hänen talostaan lähtenyt matkalle ja kenties joutunut petoin saaliiksi, vastaa sankarin äiti sanoilla yhtä uhkaylpeillä, kuin jos ne olisivat Kaukomielen omasta suusta tulleet: »Susi ei syö minun sukua, Karhu ei kaada Lemminkäistä; Sormin sortavi sutoset, Käsin karhut kaatelevi!»
Päivän Sana
Muut Etsivät