Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Tähän pellolle tuopi niitä lypsääkseen. Kyllä sen saat nähdä.» »Eihän tuosta silmät osaa ota, jos tuota katseleekin. On kait se ihmisiä nähnyt ennenkin, näkee kai se minut alalleen.» Kun pajasta jouduimme taloon astumaan, niin siellä pellolla oli Mari lehmiensä kanssa. »Hyvää iltaa, Mari!» tervehti setä. »Iltaa, iltaa! mitä kuuluu?» »Eipä liikoja, rauhaa vaan.
No, vihdoinkin ! Sydämmellisesti tervetullut, rakas rehtori! Kiitos. En siis tule häiritsemään? *Rebekka*. Tekö? Hyi, hävetkää toki ! Aina yhtä herttainen. *Rebekka*. Ei, ulkona kävelemässä. Hän on viipynyt tavallista kauvemmin. Mutta kyllä kait hän tuossa paikassa tulee. Kukkia joka sopessa. *Rebekka*. Rosmer pitää niin mielellään raittiita, eläviä kasvia läheisyydessään.
Tuli mieleen taas: tuo, kun pojat aamulla sen leivän varastivat. Kuka tiesi minkälaisia pahantekijöitä heistä vielä suurena tulisi. Noin kait ne pienellä olivat alkaneet nuokin, jotka nyt linnassa istuivat. Lapsia olivat hekin kerran olleet ja äidit heitä olivat imettäneet ja holhoneet onnettomaan elämään; murheeksi itselleen ja muille. Jos hänenkin poikansa sinne kahleisiin vielä joutuisivat.
Nyt tulkaa vain, joka kukkaa Ma tervehdin innoissain; Vain reseedaa mustasukkaa En enää kärsi lain. Yöt ja päivät runoilin ma, Mut vain tyhjää toimitin ma; Sopusointuihin ma sulin, Ja ma sentään tyhjään tulin. Sua lemmin, sylikoira, Sen kyllä tiedät kait. Sua sokurilla ma syötän, Ja sa kättäni nuolet vait.
Kun on aivan outo. Mistä saitte sen tietää? ROUVA PENTTINEN. Mistäkö saimme tietää? Kun oli luvannut papalle eilen illalla Wellmanissa. FANNY. Ei suinkaan isä häntä kutsunut? ROUVA PENTTINEN. Isä? Muista nyt kerrankin sanoa »pappa» eikä aina »isä». Niin kutsunutko? Totta kait hän kutsui. Kutsututhan ne ovat muutkin. FANNY. Minkätähden? Voi, minkätähden? ROUVA PENTTINEN. Ja sitä sinä kysyt?
"Meillä on siis täytynyt olla tieto itse yhdennäköisyydestä semmoisenaan ennen sitä aikaa, jolloin me ensi kerran nähdessämme yhdennäköisiä kappaleita, tulimme huomanneeksi, että ne yrittävät olla itsessään yhdennäköisen kaltaisia, vaikka niiltä jotain puuttui?" "Niin kait."
Hän on ollut hyvä aviomies minulle, mutta en voinut kestää! kun kaikki oli ohitse mennyt", nyt hän itkien osotti sänkyä, "kaduin kuitenkin, että olin semmoisia ajatellut, kyllä kait vielä olisin kestänyt vähäisen aikaa". "Kysyittekö neuvoa lääkäriltä?" "Kävi täällä yksi ja kirjoitti jotakin paperille, mutta ei se ensinkään auttanut". "Eikö täällä ole pappi käynyt?" "Pappiko?
Henrik varmaankin nukkuu, koska sieltä ei kuulu mitään. Nyt se on sitä myöten valmis. Minä puolestani en voi sille enää muuta. ELISABETH. Onko lattia vaan hyväksi luututtu? MARTHA. Hyväksi, kerrassa! ja ikkunat pesty, pölyt pyyhityt, ovet ja pihtipielet kaikki hangatut puhtaiksi. Saa kait Jussi herra tulla vaikka tällä hetkellä. ELISABETH. Ei vielä, ennenkuin tämä mattokin joutuu.
»Sinä olet nähnyt unta. Mitä sinne nurkkaan noin tuijotat, eihän siellä ole ketään. Kuule, Mari, kah, selviä pois.» Hän pudisteli häntä taaskin. Mari näytti rauhoittuvan. »Oletko sinä kipeä?» »En. Kuinka niin?» »Kun olet ihan vesimärkänä.» Holpainen hiveli karkealla kädellään hänen kasvojaan. »Ihan kuin uitettu. Untako sinä näit, kun niin huusit?» »Unta kait.» Mari pöyristeli sitä muistaessaan.
Ja kun syämeni liekutetuksi nyt sait Niin vienohon uinailuun, Myös herättää jo sen, ystävä, kait Sais suutelo armaan suun. Sulo lapsi se vain on, pienoinen, Mi puhtaana nukkui vait, Kun päivän riehu uuvutti sen, Ja sen, ystävä, uneen sait. En mä usko sanaa, silmää, Tervehdystä ynsää, kylmää, Enkä oikkuun tyhjentyvän Immensyämen hellän, syvän. Sanaa murhaavaa en varmaan Usko sydänkerkiks armaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät