Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Meidän pitäisi jo mennä teaatteriin. JUSSI. Kuulehan, kun Maiju ei anna meidän tullakaan. Mokoma visapää. TEUVO. Eikö anna teidän tulla? JUSSI. No ei. Hän muka ei osaa näytellä, jos tietää meidän olevan katsomassa. TEUVO. Entäs sitten? JUSSI. Täytyy kait totella. TEUVO. Nyt ne siellä tulevat, että ovet jyskävät. Minä lähden ajoissa tieheni. JUSSI. Maltapas, kun sanon.
Semmoisia ne ovat ihmiset. Täällä varsinkin. En teidän sijassa jäisikään mokomaan kylään. Eihän tämä ole kuin susien pesä. Minkätähden ette muuta Kuopioon? Siellä takaan, että ottaisivat teitä vastaan avosylin, ja onhan siellä kaikin puolin ihan toista kuin täällä. Muistatte kait sen itsekin vielä entisiltä ajoilta. On minulla täällä ystäviäkin sentään. Oikein hyviä ystäviä.
Kysyivät sinua, ja minä sanoin, että voivat lähteä matkaansa ja tulla toisen kerran, pyhän jälestä, ettet sinä nyt ole kotona. Mutta Husso katsoi minua silmiin ja sanoi: valehtelet. Uhkasi itse tulla katsomaan. Nyt, jos tahdot heitä välttää, niin pakene pian uunille tuonne. ANNA LIISA. Ei, antaa heidän tulla. Täytyy kait heitä puhutella, ei he kumminkaan päästä minua vähemmällä.
"Huomenna kait vaatteet vedetään?" kysyi mummo. "Huomenna, ja lauvantaina silitetään." "Sitten menen minä lepäämään!" sanoi mummo. "Terveydeksenne tehkää se!" sanoi mamseli. "Mutta illallinen." "Kiitos! ruokaa mulla on liiaksikin!" sanoi mummo ja läksi. Seuraavana päivänä oli mummo taas toimissaan; vaatteita vedettiin ja venytettiin.
No, se mahtaa kuulua siihen uuteen suuntaan, jota nyt kuljet. Sillä neiti West on kait päässyt yhtä pitkälle kuin sinäkin? *Rosmer*. Niin on. Me kaksi olemme uskollisesti yhdessä pyrkineet eteenpäin. Voi sinua, sokeata, pauloihin pantua miestä! *Rosmer*. Minä? Mistä sellaisia mieleesi tulee? *Kroll*. Kun en uskalla en *tahdo* ajatella pahinta. Ei, ei, salli minun puhua loppuun.
No, no, tuo ei olisi ehkä niin hullua. Lapsellisuutta! TEUVO. Niin, ei niitä aatteita tietysti voi toteuttaa milloinkaan. JUSSI. Ei ole, vaan meille kuulutaan annettavankin vapaaliput, kun on Maijun koetusnäytäntö. TEUVO. Se on totta, se. Mutta minunpa täytyy käydä ostamassa, ennenkuin loppuvat. JUSSI. Tulet kait sitten tänne takaisin, että menemme yhdessä? TEUVO. Tulen, tulen.
"Ei se kait niin waarallista ole ... antakaa olla ... minä lorisin tuon lapsen kanssa yhtä ja toista, enkä muista, jos lienen jotakin semmoista sanonut", koin minä hätäyksissäni sanoa.
"No kun lie ollut pestatessa puhe, niin päästä kait sun sitten pitää, eihän siinä mikä auta..., mutta kannaksilla sinä pysytellä saat, jos et Mattia hyvin puhutelle ... ihan kannaksilla!... Vai otatko sinä, Matti, Lipan syliisi, kun tästä markkinoille lähdetään ... ei kuulu jäävän kotimieheksi, vaikka peto olkoon! "Hääh!" kysäsi Matti verkalleen ja ylös katsomatta.
Pois lehdet jo liitivät kait, On sirpaleiks särkynyt tähti, Ja joutsenlaulu on vait. Tien ristiin haudatuks joutuu, Kun itsensä surmas ken; On sininen kukka siellä, Suursyntisen kellonen. Tien ristiss' seisoin ja itkin; Yö kylmi aaveinen. Kuun hohteessa verkkaan heilui Suursyntisen kellonen. Nuo vanhat, pahat laulut Ja häijyt unet nuo, Me nyt ne haudatkaamme; Sa suuri arkku tuo.
Valjasti hevosen auran eteen ja meni kyntämään. Siellä kun oikein voimiaan ponnisteli, niin tuli kait' lämmin. Semmoisella innolla hän ei koskaan ennen auraa multaan painanut kuin nyt. Tahtoivat nuo illalliset synkät ajatukset aina vähän päästä nousta uudestaan mieleen, mutta kun silloin tarttui järin kovemmasti auran kurkeen, niin äkin ne haihtuivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät