United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin heräjä jo, rinta, ja nouskaa kuollehet! Kun väliin neljän laudan käyn kerran nukkumaan, saa kehdoks kevät haudan, taas synnyn uudestaan! Oi luonnon kaikkivalta, kaikk' katoo kuolo, yö, maan alta, mullan alta kun kevään harput lyö! Sua nähnyt en ma, ma kuulin vain sinä lingottu lentäjä taivahan alla. Sua silmilläni ma hain ja hain: suvipilvet purjehti taivahalla.
KAIKKIVALTA: Turmion vallat ovat silloin piispa Tuomaan sydämessä häitä pitäneet! KAIKKIVALTA: En ymmärrä, että aiot kostaa hänelle. Sillä kosto on Jumalan. LYYLI: Kosto on Jäämin jumalien. KAIKKIVALTA: Ah, nyt muistan vasta pyhän toimeni, jonka hän uskoi minulle! Minunhan tuli sinut kristityksi käännyttää. Etkö aio auttaa minua? KAIKKIVALTA: Anna kastaa itsesi!
Kaikkivalta etenee hitaasti taustan pimennosta ja ottaa ylös pudonneen pergamentin jääden keskinäyttämölle. Tuomas nousee, kääntyy ja äkkää edessään Kaikkivallan. Kuka olet? KAIKKIVALTA: Isä: ettekö enää tunne minua? TUOMAS: Mitä tahdot? Oletko ollut jo kauan täällä? KAIKKIVALTA: Tahdoin ainoastaan ojentaa teille tämän. KAIKKIVALTA: Niin. Te pudotitte sen. TUOMAS: Pane ... se ... pöydälle siis!
KAIKKIVALTA: Minä olisin tuntenut sinut heti sinun suurista, säteilevistä silmistäsi, ellen olisikaan kohdannut sinua kuusi vuotta sitten Turun satamassa. LYYLI: Tosiaan! Minä en muista sitä. KAIKKIVALTA: Lapsuuden ystävät olemme, usein yhdessä leikkineet... LYYLI: Lasten leikit ovat ohitse. Kuka olet siis? KAIKKIVALTA: Olen Pietari... LYYLI: En tunne ketään sen-nimistä.
He viedä vallan merkit multa voivat, mut henkeni on herttuallinen; he minut paikkaan tähän pahaan toivat, ma pidän aarteheni ainoon sen, min perin taatoltani uljahalta, min mulle antoi Taivaan kaikkivalta. Ma pystypäänä käydä tahdon kautta eloni tarun, kuoloon kruunatun. Jo tiedän, mua vainotaan sen tautta ah, Eerik, Eerik, hyvin tunnen sun!
Mutta hänen ruumiinsa on palava poroksi, niin totta kuin minä olen piispa Tuomas... KAIKKIVALTA: Isä! Isä! Minä rakastan tuota naista... TUOMAS: Sinä? KAIKKIVALTA: Niin, hän on lapsuudestani saakka ollut Hämeen tähti minulle. Mutta jos te nyt aiotte antaa kuolla hänen vain sen vuoksi, että hänen viattomat silmänsä syyttävät teitä teidän rikoksestanne... TUOMAS: Onneton poika!
TUOMAS: Sinä et tiedä, mitä on syntyä sukurutsaisena...! KAIKKIVALTA: Isä! KAIKKIVALTA: Ja sentään te olette elänyt, isä. KAIKKIVALTA: Ja kuitenkin te olette kestänyt elämänne. TUOMAS: Olen, sillä minä olen tähän saakka toivonut, että myöskin minulle kerran ennen kuolemaani taivaallinen hyvyys hymyilisi. KAIKKIVALTA: Ja nyt, isä? Ettekö enää toivo sitä? TUOMAS: En.
TUURA: Mutta siitä kantavat nyt kaunaa sinulle kylän miehet... LALLI: Kantakoot! Kapuloikoot! TUURA: Ja siksi sinun elosi tästä lähtien on tuleva yhä yksinäisemmäksi. LALLI: Minä en ole heidän vaivaisensa. LALLI: Niin. Tietäjä Kaikkivalta Lapinkorvessa. TUURA: Yhä harvemmin kuulut enää käyvän häntäkin katsomassa. LALLI: Ei ole hyvä häiritä tietomiestä. TUURA: Tokkohan tuo nyt lienee oikea syy?
Teidän mielenne on syvästi ahdistettu? TUOMAS: Elämäni ankarin hetki on kulkenut minun pääni ylitse. Mitä olet sinä tällä aikaa toimittanut? KAIKKIVALTA: Minä olen hävittänyt sen. TUOMAS: Minkä? KAIKKIVALTA: Paavin paimenkirjeen. Sitä ei ole nyt enää olemassa. TUOMAS: Niinkö? KAIKKIVALTA: En, isä. Minut täyttää pelkkä hartaus ja kiitollisuus, kun teitä ajattelen.
KAIKKIVALTA: Pidät häntä siis vertaisenasi voimassa ja ylpeydessä? Olen vannonut hänen perikatonsa. KAIKKIVALTA: Sinä? Miksi? LYYLI: Hän on heimoni vihollinen. KAIKKIVALTA: Et ole heimon pää sinä. KAIKKIVALTA: Niin. Siitä on vierinyt vuosia kymmenkunta. LYYLI: Kaksikymmentä on kulunut äitini kuolemasta. KAIKKIVALTA: