Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
KAIKKIVALTA: Pietari ... Pietari Kaikkivalta. Lapinkorpi on kotini. KAIKKIVALTA: Lyyli! LYYLI: Muistan miehen, jonka nimi oli Kaikkivalta, isäni ystävän, kuulun Hämeen heimojen keskuudessa... KAIKKIVALTA: No niin? Hän oli isäni. LYYLI: Ei. Sillä tuo mies oli vapaa. KAIKKIVALTA: Hänen poikansa olen. LYYLI: Hänen poikansa syntyi vapaana kuin hänen isänsä.
KAIKKIVALTA: Olen kuullut kuin etäisen kansantarun... LYYLI: Se taru on totta! Tiedätkö, mitä Hämeen Kiialassa kerran tapahtui? KAIKKIVALTA: Piispa Tuomas tuli sinne... LYYLI: ... samalla retkellä, jolloin isäsi sai surmansa hänen kätensä kautta. Hän myös äitini häväisijä on... KAIKKIVALTA: Ei! LYYLI: Taivaan vallat! Kutsun teidät todistajiksi.
Tahdotko tuhota minut? KAIKKIVALTA: Jos sanon minä ... niin ilmoitan minä teidän kaikki rikoksenne näille korkeille herroille, jotka nyt niin kummastuneina katsovat meihin... TUOMAS: Pietari! Olenko kyytä povellani kasvattanut? KAIKKIVALTA: Minä olin viimeinen, joka vielä uskoi hyvää teistä. Peruuttakaa käskynne, piispa Tuomas!
Ainoastaan uskonraivo voi tehdä vereen tottumattomalle ihmiselle mahdolliseksi kylmäverisen murhaamisen; muussa tapauksessa tottumus voittaa kaikki muut vaikuttimet yksin veritöihinkin nähden. Kaikilla muilla elämänaloilla tottumuksen kaikkivalta on kauttaaltaan huomattavana.
TUOMAS: Minä voin joskus ... kohota korkealle, mutta ainoastaan ajatuksissani. KAIKKIVALTA: Miten voi ihminen sen muuten tehdä? TUOMAS: Minun vereni vaistot vetävät sinne ... alas ... ymmärrätkö? KAIKKIVALTA: Mutta teidän henkenne pyrkii Herran taivahille. KAIKKIVALTA: Täytyykö teidän aina taistella? TUOMAS: Aina.
Mutta tahdon jo ennakolta ilmoittaa sinulle, että verinen kosto voi kohdata sinua entisen sukusi taholta. KAIKKIVALTA: Isä: minä en voi lähteä sinne. TUOMAS: Kuinka? KAIKKIVALTA: En. TUOMAS: Minä en ymmärrä siis, mikä muu este voi sinulla olla. Työ-ala, jonka sinulle osoitan, kysyy kypsyyttä ja mielenmalttia. Mutta luulin sinulla jo sitäkin olevan. TUOMAS: Minun luokseni? Mitä ajatteletkaan?
KERTTU: On voinut joku muukin olla. INKO: Ei ollut ihmisen näköinen se. Pää pilviä piteli, taivas myrskynä perässä tuli. KERTTU: Lie ollut Lappi hiihtämässä. SINIKKA: Varmaan oli korven Kaikkivalta kulkemassa. INKO: Kuolema se oli. Vihurina vastaan vihelsi. SINIKKA:
TUOMAS: ... Toisinaan tuntuu minusta kuin minä en olisi ihminen ollenkaan, vaan peto, joka kahleitaan kalistelee ja saattaisi milloin tahansa murtaa ne... Etkö usko, että saattaisin murtaa ne, Pietari? KAIKKIVALTA: Kyllä. Te olette hirveän voimakas, isä. TUOMAS: Eikö totta: ei ole ketään minua voimakkaampaa? Mutta ei ole myös mitään minua vaarallisempaa petoa maailmassa.
Tiedän vain, että kaikki, mitä yritän, epäonnistuu. KAIKKIVALTA: Isä! Pietari, voitko sinä sen sanoa minulle? Miksi minä olen syntymästäni saakka tuomittu kärsimään tuskaa, joka ei heltiä minun rinnastani hetkeksikään? TUOMAS: Siksikö että minä en milloinkaan olisi onnellinen? KAIKKIVALTA: Siksi että te kulkisitte kuin myrsky maailmassa, siksi että te ijäti tekisitte ja toimisitte!
LALLI: Tuhannet tähdet silmissäni sinkoilivat. Oli niinkuin olisi maailma loppunut ... ja minä seisonut yksin pitkän pilven päällä ... ja huutanut korvaani ääni yöstä, ympäriltä, korkeuksista, syvyyksistä: »Kaikkivalta! Kaikkivalta!» KERTTU: Kuka huusi? LALLI: Minä. Oma ääneni se oli. Minä olin yksin. Ja minä huusin, huusin niin paljon kuin jaksoin: »Kaikkivalta! Kaikkivalta!»
Päivän Sana
Muut Etsivät