United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
RAIMUND: On, teidän korkea-arvoisuutenne. TUOMAS: Emme siis puhu enää mitään siitä asiasta. Pietari: käske sisälle panttivanki! Ritari Raimund: seuratkaa minua piispankartanoon! Kaikkivalta menee vasemmalle ovelle ja viittaa. Hämeen tähti! LYYLI: Minä se olen. Mutta ken minua puhuttelee? KAIKKIVALTA: Etkö todellakaan enää tunne minua? LYYLI: En.
Sittemmin kuulin, että hän oli isäsi, oikea isäsi. KAIKKIVALTA: Ja niin otitte te minut mukaanne ja kasvatitte minut? TUOMAS: ... munkkikuntani ankarimpien sääntöjen mukaisesti. Minä ajattelin: noidan pojasta pitää tulla kirkon pylväs. Nyt ajattelen lähettää sinut takaisin syntymäsijoillesi. TUOMAS: Niin.
Silloin pien' on ihmissuku, suuri luonnon kaikkivalta, laaja kuin sen lasten luku, yhtä kaunis kaikkialta; hyv' on pillojansa piillä silloin yksin yössä Turjan, miss' ei tuska, vaiva viillä, himot hiiltä mielen hurjan.» Kaulaa käsin kaksin, vienoin häntä Irja hämärtyvä, virkkaa: »Täällä haihtuu hienoin, siell' on lämmin, siell' on hyvä!
KAIKKIVALTA: Isä: minä olen lakannut laskemasta vuosia siitä saakka kuin minä löysin armon Jesuksessa Kristuksessa. TUOMAS: Ja sinun uskosi tekee onnelliseksi sinut? Kuinka voisin minä olla muuta kuin onnellinen, kun minun päivänlaskuni ovat pitkät ja laupiaat ja minun huomenkoittoni toinen toistansa korkeammat! TUOMAS: Mutta yöt niiden välillä? Eivätkö ne tuota tuskanhikeä sinulle?
KAIKKIVALTA: Hän henkeni herättäjä on. Toiseksi isäksi on hän tullut minulle. LYYLI: Voiko olla kahta isää? KAIKKIVALTA: Voi: hengellinen ja ruumiillinen. LYYLI: Häneltä hengen sait, jolta ruumihinkin. LYYLI: Etkö vihaa isäsi murhaajaa? KAIKKIVALTA: En. Minä en voi vihata ketään. Se on se uusi oppi, jonka hän on minulle opettanut. LYYLI: Siispä olet orja sinä!
KAIKKIVALTA: Minä? Arvattavasti minä olisin kastanut hänet. TUOMAS: Minä syöksin peitseni hänen lävitseen. KAIKKIVALTA: Kuinka? TUOMAS: Minä ajattelin: tuo mies on syntynyt tekemään rikostöitä. Hän kaatui pauhinalla niinkuin suuri honka ikään ja vasta hänen kaatuessaan minä huomasin, ketä hänen kasvonjuonteensa niin ilmi elävästi muistuttivat. KAIKKIVALTA: Ketä siis?
KAIKKIVALTA: Että me tietäisimme, mikä on Jumala. TUOMAS: Kuka tohtii sen sanoa tietävänsä? KAIKKIVALTA: Siksi täytyy olla niitä, jotka taistelevat hänen armonsa esille sydämestään. TUOMAS: Että te muut siinä ... autuaina ... lepäisitte? TUOMAS: Mutta onko sitten niin suuri synti tähdätä liian korkealle? Pitääkö. ihmisen aina maassa mataa?
Sitten voin auttamistasi pakoon ajatella. LYYLI: Pakoon? Hänen puheilleen pitää sinun auttaa minut. KAIKKIVALTA: Tahdot tappaa hänet? Tiedän paremmat keinot saattaa hänet perikatoon. KAIKKIVALTA: Mitkä? LYYLI: Kysyykö noidan poika niitä minulta? KAIKKIVALTA: En tunne taikoja Tuonen jumalien. LYYLI: Noita oli sinun isäsi ja noita sinun isäsi isä!
KAIKKIVALTA: Kyllä, isä, silloin kun teidän sielunne kulkee kukkuloilla... Silloin kun te näette entisen elämän allanne kuin sumuisen, myrkyllisen alhon, josta te olette päässyt päivänrinteitä vaeltamaan. KAIKKIVALTA: Mistä? TUOMAS: Sieltä, missä itku ja hammasten kiristys on. Sillä tiedä, poikani: minä olen alkanut alhaalta... KAIKKIVALTA: Ja sentään te olette kohonnut niin korkealle.