Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ei hän tarvinnut rahaa, kun tuli ostamaan, ja velkaa, joka hänelle vuoden pitkään kahvista, jauhoista, suolasta, sokerista ja tupakista karttui, ei kauppias milloinkaan sopimattomasti kiristänyt, vaan tyytyi aina odottamaan ensi vasikkoihin. Sillä kauppias oli todenteolla hyvä mies, ja Kinturi kävi mielikseen puodissa.
»Maksatteko kahvinne?» tiuskivat eukot kaikki ympärillä. »Lupaanhan minä... Minä kissa katin poika lupaan ja vannon, että kaikki hiiret ja rotat hengiltä pois otetaan...» Jussi istuutui penkille, pää retkallaan. Kusti jo nukkui. »Herra jesta, siihen ne nyt humaltuvat, eikä saa maksua kahvista», päivitteli eukko.
Aina sen mukaa kuin Bård kasvoi, tuli hän etevimmäksi kaikissa rattoisuuksissa. Hän osotteli Juditha-äitiä, kun tämä "pouvasi" kahvista ja jälittelipä hän mummua ryyppäämisessäkin; pianpa rupesivat he jok'ainoa juomaan, olivat päissään ja pitivät vilkasta elämää. Vihdoin sai Bård päähänsä matkia tuota poikaa, jonka hän oli monasti nähnyt Ingrid'in luona Juditha-äidin ulkona ollessa.
Rangaistukseksi sinua nyt suutelen kymmenen kertaa. Yks, kaks, kolme, neljä, viis, kuus, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen ja kerta kaupan päälle. Noin. Ja jää sitten herran rauhaan. Ovella hän vielä pysähtyi. Etkö tosiaan huoli kahvista? En. Ole ilman, ole ilman. Hän lehahti tiehensä. Roller pyyhki huuliaan. Pitäisi olla laissa kielletty, ettei vaimo saa koskaan miestä suudella.
Ilmanhan minä vain. Kun kurkku oli kahvista selvinnyt, niin yhtenä tulvana valui taas Söderlingskan puhe: Kysyin vielä kurilla, mitä se veskunalaatikko maksaa, josta ne aina mittaa. »Viisi sataa», sanoi.
MAIJU. Niitä, jotka tässä aina ovat olleet esillä, näytelmäkirjoja »Romeo ja Julia», harmaat kannet, ja »Noora», ruskeat kannet MARTHA. Minäkö niitä olen pannut? Nyt kun syydätte taas kaikki lattiaan ja minä ikään sain järjestetyksi. MAIJU. Niitä ei ole täällä MARTHA. Harmaat kannet ja ruskeat kannet? Ottakaahan kahvia, minä haen. MAIJU. En minä huoli kahvista Te olette ne varmaan vienyt johonkin
Sakris supisi ikään kuin itsekseen: Katti leikkii hiirellä. Nelma kysyi, mitä hän supisi. Sakris ei vastannut. Nelma ... poloisen ramman nuori Julia! Keskenään eivät he jutelleet enää melkein mitään... Pelkästään kahvista ja vähäisistä ruuista. Mutta sitten kysyi Nelma kerran, ikään kuin toisissa ajatuksissa, kuinka oli käynyt Sakriksen aikomuksen rakentaa sitä mökkiä.
Oli hän tosin ollut naimisissakin, mutta lapsiton hän kuitenkin oli; hän eleli miten milloinkin sattui, tehden "tohtori-temppujaan", paransi kipuja ja vammoja sekä auttoi onnettomia rakkauksia, povasi eli ennusti korteista ja kahvista sekä askaroitsi eläinlääkärinä ja kätilöimenä. Ingrid, sisarensa tytär, auttoi häntä taloustoimissa ja hänen hoidettavaksensa Bård'kin enimmäkseen joutui.
Seuraavana päivänä käytiin talon maita katselemassa, ja kun jälleen oli kotiin tultu, tarjosi Reeta kahvia. Mauri uskalsi nyt ensi kerran oikein katsahtaa tyttöä silmiin. Reeta punastui ja näytti niin suloiselta, että Maurikin tunsi jonkunlaista lämpöä, joka ei suorastaan kahvista syntynyt. Kun Reeta oli poistunut, kysyi lukkari hiljaa Maurilta, rupeisiko hän jo puhumaan, ja Mauri suostui.
Olisipa Sakriksella nyt vielä kahvijauhoja, joista voisi keittää itselleen iltakahvin..! Mutta: pahaa on oikeastaan kahvikin ... myrkkyä ruumiille... Niin sanoi se vegetaaritohtori, joka piti täällä niitä esitelmiä. Myöskin kahvista pitäisi päästä! Mutta ihminen on niin huono.
Päivän Sana
Muut Etsivät