Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Käsivarsi, johon Sanni oli tarttunut, riippui suorana ja jäykkänä sivulla. Mutta Sanni ei ehtinyt panna sitä merkille, sillä herra Körner samassa lähestyi ja teki heille seuraa. Hän käveli Sannin rinnalla, oli miellyttävä ja kohtelias ja veti pian Sannin huomion kokonaan puoleensa. Mitä hauskuutta metsästyksessä? Hyvänen aika, hauskuus on liian mieto sana. Kysykää ennemmin, miksi se hurmaa.
Mitä voisivatkaan vastata tähän, nuo Helsingin emansipeeratut!? Hän vaikeni hetken, ei rohjennut kukaan heistä avata suutaan, vaikka vähän tuntui siltä, että olisi pitänyt jotain sanoa. Lehtori Korner katseli tienpuoleen ja löysi silloin tällöin jonkun mieleisensä kasvin, jonka poikkesi ottamaan.
Eikä Siiri aavistanut, että hän sen teki aivan tietämättään. Sanni, lähdetään sivuhuoneesen tämän tanssin ajaksi... Että saamme olla yhdessä edes vähän aikaa tänä iltana, kuiskasi Siiri. Sanni katsoi ylös mitään vastaamatta. Hän tuskin oli tajunnut koko ehdotusta. Körner samassa pyysi häntä valssiin. Elä mene enää. Täytyyhän sinun hiukan levätäkin. Turhaan koetti Siiri häntä estellä.
Eikö sinulla ole hauska? Ei. Mutta, hyvä neiti, sanoi herra Körner, vastahan ilta on alulla. Ette saa houkutella ystäväänne lähtemään. Hän on sitä paitse luvannut minulle kotiljongin eikä tahdo tietysti sanaansa syödä. Sanni painoi Siirin kättä poskeensa, kallisti päätänsä taakse ja loi ilostuneet silmänsä häneen. Ollaan vielä täällä.
Kun odotin sinua... Ooh, ja minä taas odotin sinua. Villiam, ota hänet syliin ja nosta kohoksi ja sano, että hän on lapsi... Ei, ei, ei... Siiri tepasteli jaloillaan, kun Villiam piteli häntä käsillään ylhäällä. Lupaattekos olla kiltti ja ottaa minut myöskin ystäväksi, ennen ette pääse. Lupaan, lupaan... Ja saako Sanni pikkuruikkuisen minuakin rakastaa? Saa, saa ... hyi, herra Körner...
Muita ei enää näkynytkään, he olivat jääneet heistä kaikista jälkeen. Mutta siitä he eivät välittäneet, perillä kumminkin yhtyisivät toisiin, ellei ennen. Anni vilkaisi taakseen, hän oli kuullut askeleita. Tytöt, tytöt, hän suhahti. Mitä nyt? Muutamat heistä kääntyivät katsomaan. Lehtori Hellman ja Korner! Kävellään sukkelammin, ettei pöly kohoa heidän silmilleen.
Tuo ... tuo inhottava Körner oli hänet vallannut. Mutta Siiri hänet riistäisi pois ... kesken kaikkea ... Körner saisi jäädä pitkälle nenälle. Ja nähdä, että Sannilla on ystävä, jonka tieltä hänen kauniisti täytyi väistyä. Siiri lähestyi Sannia takaapäin ja laski kätensä hänen kaulansa ympäri. Ooh! Siirikö se on? Kuinka minä säikähdin. Sanni kulta, lähtään jo pois. Pois? Minkätähden?
Selman rinta kohoili hän työnsi laatikkonsa kiinni. Tunti alkoi. Lehtori Korner seisoi jo luokan edessä. Tutkittiin kasveja, mutta Selma oli kuin unessa koko tunnin, ei seurannut opetusta eikä viitannut. Onneksi ei lehtori Korner häneltä monta kertaa kysynytkään. Kotiin mennessä vei Selma Annin erilleen. Et usko, mitä minulla on sinulle kerrottavaa. Tule heti syötyä minun luokseni.
Mutta jänisparat, ettekö niitä ollenkaan sääli? Te olette julmia, te miehet. Ei julmempia kuin naisetkaan. Että sanotte! Me kun emme saata edes matoa onkeen panna. Niin, vaan sydämmiä kylmäkiskoisesti murratte. Sanoja seurasi semmoinen omituinen katse, että Sanni joutui hämilleen. Hänen täytyi luoda silmänsä alas. Eikö totta? kysyi Körner. Ei, kuului hiljainen kuiske.
Hän käänsi kasvonsa pois, ettei kenkään näkisi, kuinka ne muuttuivat, eikä hän olisi voinut puheesen ryhtyä, vaikka siihen paikkaan olisi kuollut. Useita viikkoja oli mennyt, kun huhu toi Siirille sen uutisen, että Sanni ja Körner olivat kihloissa. Veri kuohahti taas, viha valtasi mielen vielä kerran. Körnerin tähden hän siis kumminkin oli heitetty syrjään. Siis kumminkin...!
Päivän Sana
Muut Etsivät