Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
»Käykää istumaan, emäntä», toimitti Viion leski ja tavallisiksi sanoiksi kysyi: »Mitäs kuuluu?» »Eipä muuta kuulu, kuin että meillä on kuolema käynyt.» »Nikkilä kuollut?» kysyi Viion leski. »Niin.» »Nikkilä kuollut?» »Kuollut se nyt on.» Viion leski vaipui mietteisiinsä kädet ristissä helmassa ja katse maahan kiinnitettynä. »Mihin aikaan hän kuoli?» kysyi hän vihdoin.
RIIKKA. Lapsihan Pirkko vielä on. Ei hänestä ole niihin puuhiin. Käykää istumaan, hyvät vieraat. MIKKO. Niin, tehkää hyvin. Isännät tänne pöydän päähän, emännät peräpenkille, ja tyttöhuitukat ettekö pakene tuonne karsinaan. Siellä se on teidän paikkanne. PIRKKO. Sinäkö sen määräät? Entä kun emme menekään. Istumme tuonne miesten penkkiin. Mitäs sanot siihen?
Ainoa arkipäivä, niin nyt lähdet, ja eläs pikku taivalta jalkatannikassa.» »En minä kuoltuani jalkojani potkittele, jos jalankin marssin. Käykää vaan puhtaita vaatteita.»
»Käykää sisälle», sanoi liisu ja saattoi isäntää tupaan, jossa Mäkelän muori juuri oli lakannut villoja kehräämästä ja paraikaa laski rukkinsa tuvan äärimmäiseen nurkkaan. Vieraan tullessa koira muristen hyppäsi penkin alta, jopa haukahtikin. Kissa pelästyksissään pystytti selkäkarvojansa ja riensi akkunalle. Mutta muori, nähtyänsä vieraan, meni iloisesti vastaan, sanoen: »No kah!
Pitää tästä minunkin lähteä ja jos sopii, niin käykää nyt meilläkin, pyhä-iltana on meillä seurat, niin että jos silloin.. Kiitoksia vaan.. EM
Kaikilla teill' on haavat takapuolla; Punainen selkä, mutta pelvon horkast' On naama kalvas. Käännös! Päälle käykää! Tai, kautta taivaan tulten, volskit jätän Ja teihin isken. Päättäkää, ja menkää! Jos lujina te pysytte, niin heidät Ajamme heidän vaimojensa luoksi, Niinkuin he meidät saartovallillemme. Volskilaiset ja roomalaiset palajavat ja ryhtyvät uudelleen taisteluun. Nyt auk' on portti.
Hän ei lähtenyt vastaan vieraalle, niin että dosentti sai tulla ihan hänen luoksensa asti; silloin vasta ojensi hän hänelle kätensä ja toivotti häntä tervetulleeksi. "Käykää istumaan", sanoi hän sitte, istuutuen itse kiikkutuoliin ja viitaten kädellään sohvaa. "Tiedättekö, minä olen sangen kauan odottanut teidän tuloanne", alkoi hän hymyillen ja hiljaa kiikuttaen tuoliansa. "Vai olette?
Suuri työväen paljous jonka luottamuksen hän on onnistunut saamaan se on hyvin surullista.» Björnholt seisoi suu auki. »Holtko? Holtko konkurssissa?» jupisi hän aivan hiljaa. »Herran sormi » Björnholt tarttui hänen käteensä. »Kiitoksia, Vildhagen. Te olette kallio. Minun täytyy mennä kotiin. Käykää katsomassa. Me voitamme, Vildhagen, me voitamme, hitto vieköön, sittenkin.»
Montapa sorjaa maass' oli tummankirjava-kahvaa kalpaa, kourast' ottelijain tai kannikevyöstä kirvonnutta, ja maa verivirtana aaltosi musta. Hektorin ei kädet hellinneet, vaan kiinni hän riippui keulan veistoksesta ja iliolaisia kiihti: "Tuokaa tulta! Ja päin kera käykää raikuvin riemuin!
Haukkumisia alkoi kuulua ja kaikki renkuttivat turmeltuneella kielellä kaikenmoista pilkkaa, kuin talonpoika vain suunsakin avasi. "Ottakaa tuoli ja käykää istumaan, talonpojat!" huusi eräs puolijuopunut kantaja tulijoille.
Päivän Sana
Muut Etsivät