Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. syyskuuta 2025
Minä istuin siis portaitten akkunan vieressä, kunnes hän tuli ulos, toinen tuoli kädessä, ja yhtyi minuun. "Kuinka Mrs. Micawber nyt voi, Sir?" kysyin minä. "Kovin huonosti", vastasi Mr. Micawber, pudistaen päätänsä; "vastavaikutus. Voi, tämä on ollut kauhea päivä! Me seisomme nyt yksinään meiltä on kaikki mennyt!" Mr. Micawber puristi kättäni, huokasi ja purskahti sitten itkuun.
Rohkeutt' antoi Ksanthos vimmoissaan verisurmast' iliolaisten, joit' oli armoa vailla Akhilleus tappanut virtaan. Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensin virkkoi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kenpä ja mist' olet miehiä, kun mua kohdata tohdit? Ei pojat onnellisten käy mun kättäni vastaan."
Tarpeetonta on mainita, kuinka monta vuotta kului ennenkuin minut taas kerta käskettiin pääpostisihteerin sisäkamariin, missä tapasin herra Huntingdonin hänen kanssaan kahden kesken. Herra Huntingdon puristi kättäni hartaammin kuin mitä virallinen tervehdys olisi vaatinut, ja sitten pääsihteeri esitti puheena olevan asian.
KREIVI. Viehättävä levottomuus!... Neitini, minun ei sovi väärin-käyttää asianhaaroja, ehdoittaakseni teille, että jakaisitte onnettoman kohtaloa; mutta minkä turvapaikan hyvänsä te valitsette, minä vannon kunniani... ROSINA. Herra, joll'ei minun, sydämeni annettuani, kohta sen jälkeen täytyisi antaa kättäni, niin te ette olisi täällä.
"Minä luulen, että hän viime aikoina alkoi käydä aremmaksi ja pelokkaammaksi; ja että kova sana oli niinkuin isku hänelle. Mutta hän oli aina sama minua kohtaan. Hän ei koskaan muuttunut typerän Peggottynsa suhteen, ei muuttunut suloinen tyttöni". Tähän Peggotty pysähtyi ja taputti lempeästi kättäni hiukan aikaa.
Jumalan enkeli se oli, vaikka ei kukaan nähnyt häntä. Minä tunnen aina, milloin enkeli on lähellä. Luuletko niin, Liisa? Niin, saattaapa olla mahdollista. Ehkäpä se sama enkeli piti minun kättäni, kuin yritin ottamaan linnun poikia. Mutta nyt lähden kuivaamaan vaatteitani. *Fride ja Liisa*. Me tulemme myös. *Mylly Matti*. Huh luulenpa, että selkä alkaa jo vanheta.
Minä juoksin aivan sen päälle ja nostin juuri kättäni siirtääkseni hihan sen silmiltä mutta samassa se olikin kadonnut! Tunnelinko sisään? kysyin minä. Ei. Minä juoksin tunneliin noin viiden sadan kyynärän matkan.
Kiitollisesti suuteli hän kättäni; sitte menimme pianon luokse. Luulenpa, ett'en koskaan eläessäni ole laulanut niin hyvin ja tunteellisesti kuin sinä iltana. Mahtava käsittämätön liikutus saattoi minut voittamaan ensi säveleitäni heikentävän pelon.
ANNA. Niin, istua mun anna! MARIA, johdattaa häntä puun luokse, jota vastaan hän laskee istumaan. Taivas! Meitä Ei kenkään auta. Lausu, vieläkö Sun haavas verta juoksee, enkelini? ANNA. Ma enkeli? En! Taivaan enkeleitä En nähdä saa, en niitten kuorissa Saa riemuvirttä laulaa konsanaan. Mun kättäni on veri saastuttanna; Sen saastan kyyneleet ei pestä voi.
Kun Agnes'in oli tullut aika vetäytyä pois yöksi ja hän oli jättänyt meidät, ojensin minä kättäni Mr. Wickfield'ille, itsekin levolle lähteäkseni. Mutta hän pidätti minua ja sanoi: "tahtoisitko jäädä meille, Trotwood, vai muuttaa muualle?" "Jäädä tänne", vastasin minä nopeasti. "Sinä olet varma siitä?" "Niin. Jos saan!"
Päivän Sana
Muut Etsivät