Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. syyskuuta 2025
Hänen liikutuksensa oli niin vahva, ettei hän voinut puhua, hän pani päänsä minun olkapäälleni, sitten rinnalleni ja itki katkerasti. Minä lohdutin häntä, puhuin hänelle mutta hän ei voinut kuulla, puristi aina kättäni ja sanoi kyynelten valuessa: "Odottakaa, odottakaa, pian minä lakkaan. Minä tahdon teille sanoa...
Vaan muuanna puolen päivän aikana tuli hän erään nuoren, oudon herran kanssa vastaani. Silloin kuohahti minun suonissani. Että hän uskaltaa! Ja kuka tuo lienee? Minä tahdoin tietää sen, ja sainkin. Se oli hänen uusi konttoritoverinsa. Vai konttoritoveri! He ovat siis joka päivä yhdessä! Samana iltapäivänä istuin työpöytäni ääressä nojautuen vasenta kättäni vasten.
Tuossa paikassa katsahti Fede ympärilleen ja kun huomasi minun tirkistelevän heitä, tuli hän luokseni. "Margery", sanoi hän kysyvällä äänellä. "Mitä, Fede?" kuiskasin, sillä huomasin etten ääneen voinut puhua. "Tunnetko minut?" "Tunnen", vastasin. "Entäs tämän pienen tytön?" kysyi hän. "Maggie", vastasin ja koetin ojentaa kättäni lapselle.
Muutamissa minuuteissa olin saanut käteni vapaiksi ja kumarruin oitis lattianlankkuja tutkimaan. Ne olivat vahvat, halaistuista hirsistä veistetyt, eikä minun onnistunut saada kättäni yhteenkään rakoon niin pitkälle, että olisin voinut kohottaa lankun sijaltaan. Mutta päivällä muistin toisen hinkalon pohjalla nähneeni pienen jauholapion.
"Oli aika," lisäsi hän hetken ääneti oltuaan, "jolloin mieluimmin toivoin tulla haudatuksi erään kirkon luokse ylhäällä Nordlandissa; nyt sitävastoin luulen olevan yhden tekevää missä lepään, ja ehkäpä täällä alhaalla saattaa levätä yhtä levollisesti kuin muualla". Näin sanoen puristi hän kättäni ja käski minun noutamaan vaimoni hänen luokseen.
"Se ei ole ystävällisesti tehty", sanoi kuningas. "Sinä vaan viittaat tuota tuskallista polkua, jolle tahdot saada minut poikkeemaan, mutta et tarjoo minulle kättäsi tuekseni." "Minun kättäni tueksenne te aina voitte käskeä, armollinen kuningas", vastasi Albanyn herttua.
Kymmenen killinkiä oli niin vähän heille, mutta niin paljon hänelle. Ajatellen Fedeä tarjoutui Kor seuraamaan minua Abbey kirkkoon Pitkäperjantain aamuna. Sitten jätti hän minut, puristaen kättäni jäähyväiseksi. Portailla huusin hänelle ja pyysin häntä huomisiltana tulemaan herraa Moesin luo, Fedeä ja minua kotiin saattamaan, jos aikansa myöntäisi.
Heidän riemunsa on meren ja auringon omaa riemua. Miksen voi tästä kallion laelta kättäni ojentaen koskettaa jotakin, joka soisi?
Hänen otsansa oli lähellä huuliani, ja katseemme, jotka tanssiessamme etsivät toisiaan, kertoivat yhä uudestaan siitä, miten ihanaa on tavata silloin, kun kaksi pitkää vuotta koko sydämestään on toistensa luokse kaivannut. Vietyäni hänet takaisin paikallensa, puristi hän kättäni ja loi minuun katseen, joka täydellisesti korvasi minulle hänen äitinsä tylyn kohtelun.
Se tulee sydämestä tässä niinkuin tuolla kadun takana toisessa ravintolassa, kaikissa koko tämän järven rannalla samoin luultavasti kaikissa sotivissa maissa. Missä ovat nyt ne muutamat, jotka kantoivat kukkia rauhan madonnalle? Missä on se erakon pikku seurakunta, josta hän oli niin hellän ylpeä? Herra, kuulkaa, herra, sanoi joku takanani, koskettaen kättäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät