Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
CASCA. Petytten kumpikin, se myöntäkää. Tuolt' alkaa päivä, mihin miekkan' näyttää; Se hyvän matkan etelämpän' on, Jos aattelette nuorta vuoden aikaa. Kuukauden parin päästä pohjemmassa Sen liekki leimuaa; ja selvä itä On tuolla, Capitolin yli suoraan. BRUTUS. Kätenne mulle, yksi kerrassaan. CASSIUS. Ja vala päätöksemme vahvikkeeksi. BRUTUS. Ei valaa laisin!
Huomenna siis? Huomenna. Minä lähden panemaan teidän majesteettinne käskyjä toimeen. Rehnsköld ... antakaa minulle kätenne. Se ei vapise? Se ei ole koskaan vapissut, teidän majesteettinne! Hyvä. Huomenna raivaamme tiemme Moskovaan. Taikka myös menetämme, niinkuin Kroisos, suuren valtakunnan, mutisi sotamarsalkka itseksensä.
Mutta teille ... ei, antakaa olla sinänsä ... sen neuvon antaa teille muuan, joka tarkoittaa parastanne. Mutta minä tahdon, että teidän pitää povata, Jaana. Jos ette povaa, niin menen minä pois, enkä tule enää koskaan takaisin. No, no, hyvä herra ... kuuma kuin tulen liekki! Näyttäkää kätenne ja syyttäkää itseänne!
Tiedättehän, rakas Roosaseni, miten kankea minun pääni on tämmöisissä asioissa. Mutta eihän teidän tarvitse pitää asiaa niin toivottomana, rakas Roosaseni, eikä teidän kelpo isännekään. Tämä paha ilma tuottaa kaikenmoisia alakuloisia ajatuksia; minuakin vaivaa päänkipuni kovemmin kuin koskaan ennen. Teidän pitää tosiaankin tulla ja panna taas kaunis, pehmeä kätenne otsalleni.
KIRKKOHERRA. Jumal' antakoon Herran rauhaa, hyvä väki! VIRVELI ja KAISA. Jumal' antakoon, herra kirk'herra! KIRKKOHERRA. Se on oikein, että sielunne työskentelee hengellisessä, vaikka kätenne maailmallisissa askartelee. KIRKKOHERSKA. Luutiakos vaari sitoo? Voisitte tuoda pappilaankin, jahka saatte edes tusinan valmiiksi. VIRVELI. Nämät ovat vaan raippavitsoja. KIRKKOHERSKA. Jassoo!
»Sitten olkaa varma siitä», lausui Ranald, »että teidän oma kätenne, eikä kenenkään muun, kerran tekee sen teon, jonka aaveen näitte.» »Niin on sieluni suureksi tuskakseen päättänyt tuhannet kerrat», vastasi Allan. »Mutta se on mahdotonta! Vaikka näkisin sen teon kirjoitettuna sallimuksen ijänikuiseen kirjaan, niin sittenkin sanoisin sen mahdottomaksi.
Muuta ei nyt puutu», pitkitti hän, »kuin että te, jalot, läsnäolevat herrat, sysäätte syrjään kaikki mitättömät pyrinnöt ja yhdistätte sydämenne ja kätenne tämän yhteisen asiamme edistämiseksi.
"Suokaa anteeksi, kuninkaallinen herttua, että minun täytyy velvollisuuteni täyttää tämä roisto pitää antaa pyövelin käsiin. Semmoiseen konnaan ei kelpaa minkään muun käden koskea, saatikka sitten teidän kätenne".
Hän hyväili sitä, silitteli sitä, jopa suutelikin niin armaasti ja viehättävästi, että maisteri kesken nolouttaan unohti kaikki klassilliset unelmat ja toivoi olevansa tuommoinen pikkuinen, haavoitettu orava. "Antakaas kätenne, herra," sanoi neitonen, "minä hyppään alas." Maisteri otti kädestä, neitonen hyppäsi maahan. Ja mikä hyppäys! Niin, täynnä suloutta!
Dick mietti, epäili, kirkastui ja vastasi: "annatte heti ottaa mittaa hänestä uuteen pukuun". "Mr. Dick", lausui tätini voitonriemulla, "antakaat minulle kätenne, sillä teidän terve järkenne on verrattoman kallis". Pudistettuaan sitä suurella sydämellisyydellä, veti hän minut luoksensa ja sanoi Mr. Murdstone'lle: "Teidän sopii mennä, kun mielenne tekee; minä aion koettaa poikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät