Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Kätenne, herraseni! VIOLA. Alati nöyrin palvelijanne, neiti. OLIVIA. Nimenne mikä? VIOLA. Kaunis prinsessa, Cesario on palvelijanne nimi. OLIVIA. Te minun palvelijani, herraseni? Nyt ilo kaikki maailmast' on poissa, Kun höyliytt' on halpa viekastuskin. Olettehan Orsinon palvelija. VIOLA. Ja hän on teidän, minä siis myös teidän, Kun olen palvelijanne palvelija.
Se auttoi aina niin hyvin. Neiti Mardorfin käsi on liian laiha, eikä siinä ole teidän kätenne lempeää, lieventävää lämpöä. Tosiaankin kaipaan minä teitä suuresti, rakas Roosaseni " Roosa antoi tämän kirjeen pudota syliinsä ja katseli kauan suruisena, miettiväisenä eteensä maahan. "Tämä on siis tuo hyväntahtoinen, armollinen ystävä!
Käytävän ovessa olevan purppuranpunaisen lasin lävitse heitti lamppu punaisen valon valkoisten sormien päälle, ja kalliilla kivellä koristettu sormus säkenöi: minua värisytti. "Kätenne on verinen!" huudahdin kauhistuneena ja työntäsin sen pois. Hän peräytyi ja katseli minua.
Vieras punastui taas, mutta huomasi samalla, että huuto tarkoitti erästä toista henkilöä, joka taas näkyi ikkunasta. Hansikkaiden tekijä vaihtoi tämän kanssa vielä muutaman sanan, eikä kauan kestänyt ennenkuin portti avattiin, ja Torsten Bertelsköld tuli näkyviin, tarjoten kätensä mustiin puetulle naiselle. Madame Rhenfelt! huudahti hän. Kätenne, pyydän; nyt saatatte olla aivan huoleti.
»Jumala olkoon todistajana», lausui Allan juhlallisella äänellä, »että teidän kätenne, nuori herra, eikä minun, on antanut Annikalle tämän turmiota ennustavan lahjan takaisin. Se oli surusormus, jota äitini piti murhatun veljensä muistoksi.»
Teitä on minun kiittäminen hengestäni ja minä maksan velkani milloin te vaan tarvitsette minua... Antakaa minulle kätenne!" Minä annoin käteni hänen käteensä ja niin saavuimme haavalasaretille.
Te ette toiwoneet nähdä täällä minua, mutta uskokaa, minä en ole aikonut teille mitään pahaa. Antakaa waan minulle kätenne nostaa teitä pois tuosta sopimattomasta tilasta, ja sitte minä olen walmis selittämään teille kaikki. Sallikaa minun." Anna parkui ja itki. Hän wetäysi yhä enemmän sykkyrään. "Kuulkaa minua, minä olen ihan wiaton kaikkeen.
Minä tunnen kiintymystä teihin, Ligelius, jatkoi Skytte. Ensimmäiset vastoinkäymisenne ovat minulle tutut. Te olette hiukan vanhempi minua, olette sivistynyt mies, ja kohtalomme voivat kauankin liittyä yhteen. Ojentakaa sentähden kätenne ystävyyden merkiksi!
Sanokaa rakkaalle isälleni, että minä kuolemassakin ajattelin häntä." "Ei, ei, niin kaukana emme vielä ole! Minä tunnen itseni taas väkeväksi ja voin kantaa teitä vähän matkaa, sitte käy kyllä paremmin. Antakaa minulle kätenne ja koettakaamme viimeistä."
Jos olisitte sitä tehnyt, niin ette olisi niin ankara minulle. Mr Bowles oli rakastunut vaimooni. Mr Bowles on kaunis mies ja minä olen rampa." "Oh, Will, Will!" huudahti Jessie. "Mutta minä luotan sydämestäni ja sielustani vaimooni; ja nyt kun ensi tuska on ohitse, on Mr Bowles oleva, niinkuin äiti sanoo, sydämellisesti tervetullut." "Kätenne tänne! Nyt puhutte niinkuin mies, Will.
Päivän Sana
Muut Etsivät