United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä puhetta se on, herra tohtori!" virkkoi Dominikolais-munkki. "Sanotteko te rukouksia joutaviksi loitsuluvuiksi? Kylläpä minä muistan, Chaucer'in, tuon englantilaisen runoniekan sanovan teistä lääkäreistä, että teidän kätenne aniharvoin puuttuu raamattuun.
Sun toivos taivahasen kiinnä, Sä parhaan turvan saatkin siinä. Ja sitte hän menee Alonson luo ja sanoo hänelle: antakaas kätenne, armollinen herra; minä näen siitä, että teidän rakkahin toivonne tulee täytetyksi.
Todisteeksi, Ett olen parempi kuin miltä näytän, Avatkaa tuo; mit' on siin', ottakaa. Huu! mikä myrsky! Nyt kuningasta etsimään. RITARI. Kätenne tänne! Eikö mitään muuta? KENTIN KREIVI. Sananen, mutta kaikkein tärkein: kun, näet, Kuninkaan löydämme tää mun on tieni, Tuo teidän, se, ken ensin hänet kohtaa, Toiselle ilmoittaa sen huutamalla. Toinen kohtaus. Toinen paikka nummella. Myrskyä edelleen.
Antakaa minulle kätenne! Jumala siunatkoon teitä!" Hän kohotti käteni huulilleen, ennenkuin huomasinkaan, ja suuteli sitä sekä kiirehti takaisin huoneisinsa. Minä istahdin sille paikalle, jolla hän äsken oli istunut. Hän oli luonut silmäyksen minuun suudellessaan kättäni.
MARIA. On, herra, kaikki sormenpäät täynnä. Kas niin vaan, tuossa saatte kätenne takaisin, minä olen kuiva. HERRA TOPIAS. Ah, ritari, nyt tarvitset kupollisen sektiä. Olenko ikänä nähnyt sinua noin nujerrettuna? HERRA ANTREAS. Ette sinä ilmoisna ikänä, luulisin, paitse milloin sekti on minut nujertanut.
»Miksi sinä sitä kysyt?» tiuskasi hän ja tarttui rintaani katsoen tiukasti silmiini. Hänen silmänsä olivat pienet ja kiiluvat kuin linnun ja vilkkuivat omituisesti. »Mitäs nyt?» kysyin minä levollisesti, sillä minä olin paljoa voimakkaampi häntä enkä vähällä säikähtänyt. »Kätenne pois rinnastani! Tällainen kohtelu ei kelpaa.» Setäni näytti vaivalla hillitsevän itsensä.
"Työliitto ... valistusliitto ... teidän täytyy vastata kaikkia toiveitani toteuttaa se ihanteeni ... kuuletteko?" "Mutta millä tavoin olette ajatellut?" "Antakaa minulle ensin kätenne ... näemme sen sitten, millä tavalla ... pääasia on aluksi, etten ole täällä missään yksin. Jos ette lupaa, peruutan hakemukseni ja haen itselleni vaikutusalaa jostain muualta."
Repikää se palasiksi. UUNO: Tulkaa lähemmäksi. UUNO: Kätenne, isä. UUNO: En. Olisin vaan tahtonut... Mutta te ette voi vieläkään itkeä minun kanssani. VALTANEN: Valdemar, niin Valdemar! LEENA: Sinä olit minusta säälimätön. UUNO:
Uneksinut kyllä olen, että niin olisi käyvä, ja tietänyt olen aina ja tuhansin kerroin itsekseni sanonut samoin kuin nytkin sanon sinulle poikaseni: 'Tämä, tämä Klea on hyvä luonnoltaan ja ainoastaan jaloin hänet ansaitsee. Sinulle, Publiukseni, minä suon hänet; ja nyt antakaa tässä silmieni edessä toisillenne kätenne, sillä olinhan minä Klealle isänä." "Niin oletkin ollut," Klea nyyhkytti.
Tyttö on teihin mieltynyt sen minä selvään näen; tokkopa hän olisi tuosta ilvehtijästä niin helposti luopunut, jos te ette olisi hänen sydäntänsä voittaneet? Tahtoisitteko hänen sydäntänsä särkeä? Ei, nuori mies te ette ole mikään hylkiö. Ojentakaa kätenne minulle!"