United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Voi teitä, sanotteko meitä vieraiksi? En kuitenkaan tahdo teitä enää kiusata, jos lupaatte viettää huomisen päivän meillä. Herra tohtorin täytyy jo aikaisin luopua vieraastaan ja antaa meidän nauttia hänen seurastaan aina noin puoliyöhön saakka. Olemme aioskelleet lähteä pitemmälle huvimatkalle. Jääkää hyvästi niin kauvaksi, voikaa hyvin!"
Erään ystävänne? keskeytti rouva Bonacieux. Epäilemättä; Aramis on parhaimpia ystäviäni. Aramis, kuka se on? Mitä mä kuulenkaan! Sanotteko minulle, ett'ette tunne Aramista? Ensi kertaa kuulen hänen nimeänsä mainittavan. Ensi kertaako siis kävitte siinä talossa? Niin todella. Ettekä tienneet siellä asuvan nuoren miehen? En. Muskettisoturin? En laisinkaan. Ette siis käyneet häntä tapaamassa?
Tulkaapas! E-ohoh! Aina minä yhden tuommoisen lautakunnan nujerran! Liikkukaahan siitä, niin ikkunasta lennätte hevostenne eteen joka mies! Mitä te olette miehiänne? Sanotteko sen itse, vai sanonko minä? Ovi auki, että muutkin kuulee! Te olette jokainen niitä pitäjän suurimpia rahjuksia, tuppeliineja, herrain hännänkannattajia, köyhiä rottia, luunpurijoita, toisen tavaran tonkijoita sikoja!
Ja mitä varten? Näyttääkseen minulle, kuten hän sanoi, että minä olin vain neekerikoira! Minä kysyn teiltä, sanotteko niitä lakeja, jotka äidiltäni, sisaruksiltani ja minulta itseltäni ovat särkeneet sydämmen, sanotteko te niitä vielä nytkin minun isänmaani laeiksi. Minä vasta silloin saan isänmaan, kuin saavutan vapauteni, ja sen isänmaan lakeja minä myöskin tottelen.
"Mitä puhetta se on, herra tohtori!" virkkoi Dominikolais-munkki. "Sanotteko te rukouksia joutaviksi loitsuluvuiksi? Kylläpä minä muistan, Chaucer'in, tuon englantilaisen runoniekan sanovan teistä lääkäreistä, että teidän kätenne aniharvoin puuttuu raamattuun.
Nuori mies loi häneen nopean, tutkivan syrjäkatseen ja hänen suupielissään väreili taasen ylimielisyys, salattu iva ja uhka. »Ja se asia», puheli hän aivankuin muuttuneella äänellä, »josta meidän keskustelumme lähti, sekin koskee kahta ihmistä, niitä ihmistenvälisiä suhteita, joissa kolmannella ei ole mitään sanomista. Sanotteko rouva...»
Vangitsemaan minua!... Miksikä?... Miksi hän tahtoi vangita minut? Että pyssy oli ladattu kovalla patruunalla, ilmenee siitä, että sotilas, jota tähtäsitte, sai luodin jalkaansa. Jumalan kiitos! huudahti kreivi. Jumalan kiitos!... Sanotteko niin? kysyi poliisimestari hämmästyneenä.
AGAMEMNON. Ei enempi, kuin mitä itse luulee olevansa. AJAX. Onko hän niin paljon? Ettekö luule, että hän luulee olevansa parempi mies kuin minä? AGAMEMNON. Epäilemättä. AJAX. Oletteko samaa mieltä? Sanotteko, että hän on parempi? AGAMEMNON. En, jalo Ajax; te olette yhtä väkevä, yhtä urhoollinen, yhtä viisas, ettekä vähemmän jalo, paljon kohteliaampi, ja ennen kaikkia paljon taipuvaisempi.
"Olen, yhtä hyvä kuin moni muu, jonka ennustuksia te palkitsisitte muutamalla pennillä." "Sanotteko minulle elämäni kohtalon?" "En; minä en milloinkaan vaimoille ennusta, sentähden, että teidän sukunne on niin herkkäuskoinen ja lady ehkä uskoisi mitä hänelle sanon.
"Masentavaista kuulla tuota," sanoi tohtori hyvin alakuloisena. Niilo tuli sanomaan jäähyväisiä. Hänen äänensä värähteli, kun hän hellästi kysyi Ainalta, luoden häneen lempeän katseen: "Kuinka voitte nyt, Aina?" "Kiitos, hyvin," vastasi Aina ja, ojentaessaan Niilolle kätensä, punehtui hieman. Ovella kysäsi Yrjö vielä Ainalta: "Sanotteko vieläkin, että kaikki tohtorit ovat pahan-ilkisiä?"