United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen valitettavasti liian välinpitämätön katsoja puoluemieheksi kelvatakseni; toivoisin ett'ei niin olisi. Kääntykää serkkuuni, Gordon'iin." "Niin, Chillingly Gordon on tulevaisuuden mies ja hänessä on sitä vakaisuutta mikä teiltä puuttuu." "Sanotteko häntä vakaaksi?" "Kyllä, yhden päämäärän saavuttamisessa Chillingly Gordon'in menestyksen.
Ylpeästi kohotti tyttö päätänsä ja terävä vastaus pyöri selvästi hänen huulilla, mutta hän hillitsi itsensä ja kysyi aivan tyyneenä: "Sanotteko sitä kovaa, raskasta työtä, jonka me, kuin uskolliset toverit olemme yhteisesti tehtäväksemme ottaneet leikiksi? Fritz Weber on rehellinen, kunnon ihminen, jota kohtaan tunnen ikuisesti olevani kiitollinen.
Ja kuitenkin alkavat useimmat elämänsä juoksun, sanomalla: 'meillä on vielä pitkä aika edessämme', ja sitten unhottavat he kokonaan oikean elämänsä; sen sijaan pitäisi heidän aina alkaa kuolemasta ja tämän leppymättömän opettajan edessä kysellä itsiltänsä: 'mitä on elämä? Ymmärrättekö minua, Aino neiti, sanotteko vieläkin, ett'ei teillä ole mitään elämän päämäärää?"
Sanotteko minua epäuskoiseksi, jos uskon enemmän kuin te?" "En suinkaan, kenrali!" "Kuulkaa minua sitte. Te sanotte minun haawani waaralliseksi. Warmaan tahdoitte sanoa, että minulla on nyt wiimeinen hetkeni, että aika olisi tehdä kaikki mitä ennen kuolemaani olisi tehtäwää.
Sanotteko: "Suomalainen ei ol' orja ollutkaan; Siksi omat kahleet poistaa hänen tulee jaloistaan?" Lapset lähteen luoko viette katselemaan muotoaan, Lainehessa lapsen kasvot hymyilevät huomaamaan? Käskettekö poikienne juomaan siitä juomasta, Josta Luojan kuva päilyy niinkuin lähteen kalvosta; Kiellättekö koskemasta lasiin, joka poistaapi Miehen ihanteen ja kirkkaan sielun peilin särkeepi?
THEKLA. Sanotteko niin? Ja toisin uskoisin toki. Mutta minuun ei hän luottakoon. Enhän voisi minä vaihdella kurjaa luontoani, nyt olla myrsky, nyt tyyven ilma, sillä minä olen vaan tuommonen pieni, kurja lähde. KILIAN. Mutta lähteen kirkkaana pintanapa teidän silmänne kuvaa meille taivaan. Sillä tällä hetkellä olen teissä ihastellen katsellut ilon hiljasta autuutta.
El päivää, jona ei jonkun omaisuutta ja vapautta häirittäisi! GREGORIUS JUHONPOIKA. Kuka nyt on vaarassa? NIKOLAUS PIISPA. Eräs kauppias parka, Jostein Tambiksi luullakseni häntä mainittiin. GREGORIUS JUHONPOIKA. Jostein ? NIKOLAUS PIISPA. Dagfinn Bonde tahtoo estää häntä purjehtimasta. GREGORIUS JUHONPOIKA. Tahtooko Dagfinn estää häntä, sanotteko niin? NIKOLAUS PIISPA. Nyt juuri hän meni.
»Sanotteko niin vakaumuksesta», kuului taasen nuoren miehen kiinteä ääni, »vaiko ainoastaan senvuoksi, että olemme maailman ajan sellaiseen puhetapaan tottuneet?» »Kyllä minä vakaumuksesta sanoin!» vastasi nuori rouva terävästi. »Siinä tapauksessa minä pyytäisin kysyä mitä hyötyä tuosta 'jostakin' on meille ollut? Sitäkö että punastumme, koska meitä on opetettu punastumaan?