United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Oh, rouvaseni! Minä pyydän anteeksi tuhat kertaa. Minä olin ajattelematon; ainoastaan ajattelematon " "Vaiti! Ovatko vaununi portilla? Hyvä. Ole valmis minua saattamaan. Sinun herrallasi ei ole aikaa palata tänne. Hän tapaa minut, suostumuskirjan tekoa varten, kenrali Berthelin'in kodissa kello kaksi täsmälleen. Seis! Onko paljo kansaa kadulla?
Marssittuamme hänen kohdallensa lausui kenrali: "kiitoksia veikot ripeästä marssimisestanne, te olette marssineet oikein niinkuin tarkk'ampujain tulee". Me vastasimme: "Ahkeruus on ilomme, teidän ylhäisyytenne!" samassa marssien ripeästi hänen ohitsensa. Sen jälestä sai kukin komppania luvan mennä majoittajiltansa ennen katsottuihin majataloihin.
Ehtoopäivällä kävi kenraali kreivi Schuvalov tervehtimässä meitä. Vähän aikaa juteltuansa päällikköjemme kanssa, aprikoitsi kreivi: "Ah! kuinka kaukana tekin sentään olette kotiseuduiltanne ja syntymämajoiltanne". Lokakuun 3 päivänä kävi Rumanian ruhtinas Kaarlo I kenrali Gurkon seuraamana tervehtimässä meitä.
Portaita alas! portaita alas, hänen vaunujensa luokse! hänellä ei ole jälellä muita kuin minä; ja minä sanon että hän on saatettava kotiin". Kun ovi oli sulkeutunut, lähestyi kenrali Berthelin Trudainea, joka oli seissut äänetönnä ja syrjässä siitä saakka kun Lomaque ensin ilmestyi vierashuoneesen.
Parin tunnin kuluttua, jatkoimme matkaamme eteenpäin. Saavuttuamme Filippopolin edustalle pysäytettiin kaikki sotajoukot ja asetettiin rykmenttein ja prikatein yhdyskolonniin. Vähän ajan päästä ratsasti kenrali Gurko luoksemme, kiitteli jokaista joukkokuntaa erittäin, urhoollisuudesta Suleiman paschan armeijaa hävitettäessä.
Ankara kuuluu olevan semmoinen, kenrali oikein. Rahoja liikuttelee tuhansia. Kyllä minä ottaisin nuo neitsyt Mariat ja... Mutta mitäs tuosta!" Hän kutsui Pegashkansa, ihmeellisen tarkkavainuisen koiran, jolle ei kumminkaan ollut mitään käsitystä seisusta. Wikulow'in piti sitoa siltä ylös toinen takajalka, jott'ei juoksisi niin kiivaasti. Hänen sanansa painuivat mieleeni.
Kylän kunnalla tapasi meidät kenrali Gurko. Hän onnitteli ja kiitteli meitä ripeän toimimisemme johdosta Balkanien yli tultaessa. Tästä marssimme mainittuun kylään, joka oli kapean ja pitkän laakson ja korkeitten vuoririnteitten välissä.
Itse arvelimme: kyllä vielä tappeluita piisaa, ehkä niitä saamme joka mies, ennenkuin sota loppuu. Soittokunnat soittivat pataljonain kunniamarssia. Prikatin komentaja kenrali Ellis I ripusti jokaisen "valitun" rintaan mainitun ristin ja antoi samalla heille suutelon. Lokakuun 29 päivän olimme aina vaan samassa asentopaikassa.
Nuori uljas vänrikkimme Welin huutaa: "hitto kun saataisi lupa rynnätä linnoitukseen heidän kimppuunsa, muuten ne pirut tappavat meidät joka miehen; ne ampuvat niin sikamaisesti". Nyt oli meilläkin jo lupa ampua, vaikk'ei tähän asti. Hyödytöntäpä se olisi ollutkin, ja sitä paitsi tarkasti noudatimme kenrali Gurkon antamia käskyjä, ett'ei turhaan ammuskella, ennenkuin voisi oikein nähdä ja sattua.
"Tulkaa onnellisiksi", lausui hän sopottaen. Hänen huulensa wetäytyiwät hymyyn. Hän huokasi sitte sywään, hänen kätensä herwahtiwat alas, ja kun Ernest ja Luisa nostiwat päänsä, oli kenrali herennyt elämästä. Juhlallinen hiljaisuus wallitsi huoneessa, ja kanonain jyrinä oli hiljennyt ulkona. Samalla hetkellä tunkeutuiwat wiholliset linnaan, ja ylpeä Sewastopoli oli walloitettu.