Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Minä olen kihloissa toisen nuoren ladyn kanssa. Minä toivon, että tämä tyydyttää teitä". "Kunnianne kautta?" lausui Uriah. Minä aioin suuttuneena antaa sanoilleni sitä vahvistusta, jota hän pyysi, kun hän tarttui käteeni ja likisti sitä. "Voi Master Copperfield!" sanoi hän.
Liisa levittää Falkin eteen jonkinlaisilla variksenvarpailla kyhätyn kirjeen, likautuneen paperiarkin; ei auta muu kuin silmäillä sitä. »Rakastettuni, nyt otan minä kynän käteeni», jne. »Oli sytämmeni pakahtua, kun erosin Teistä, suloinen olitte kuin narisissin kukka. Minä olen rehellinen kansanmies ja sotamies», jne. Liisa selittää: »Ja se tulee kohta tänne käymään, tämä sulhanen.
MATTI. Kuinka usein sinä kyselet samaa asiaa? OLLI. Kuulehan, elä mene vielä. Pietiläkö antoi sen sinulle, toden totta, ja sinä poltit sen? MATTI. No, niin. OLLI. Mutta minkätähden et sitä tuonut omaan käteeni, niinkuin puhe oli. MATTI. Senkin olen jo monta monituista kertaa sanonut. Pidättäväthän tukkitoimet minua silloin kaupungissa, eikä ollut siellä mitään säilytyspaikkaa paperille.
Hymysuin nyt pyyhkin partoain, Käteeni täyden sarkan sain Ja virkoin: tähtinä nuotkin loistaa, Vaan onko tässä maassa toista, Ken Kreetu siskoa paremp' ois Tai hälle vertoja vetää vois? Hei! hei! kilinää ja kalinaa Soi ympärilt': "ei hullumpaa! On siskos naisten kaunistus!" Mykistyi silloin kerskaus. Ja nyt! hiuskarvat päästäkö nyppään Ja seiniä vasten kalloni hyppään!
Koski: Minä karkasin kotoa ja isäni kirosi minut. Mutta käteeni painamansa viinapikari jäi siihen, ja sitä olen minä ammentanut vuodet pitkät. Noin kolme vuotta karkaamiseni jälkeen kuulin, että isäni oli kuollut ja määrännyt omaisuutensa armeliaisuuslaitoksiin. Pikku siskolle oli hän määrännyt eläkkeen, mutta sitä ei hän kauan tarvinnut.
Niin kaukaa ja sentään läheltä niin soi armas, tuttava ääni, mun kiertäen unihin kirkkaisiin ja päivyen kultahan pääni. Niin kaukaa ja sentään läheltä niin käy käteeni armas käsi kuin kerran kuollut kätteleis sua lapsuuden ystäväsi. Niin kaukaa ja sentään läheltä niin mua muistovalkea vainoo: hän nyt on ylin ystäväin, mut muinen armas ainoo. TALVIP
Sitten pidimme pikku talkoot; ihmiset auttoivat meitä mielellään, ja pian olivat hirret kartanoksi aivotulla paikalla. Nyt ei muuta kuin otin kirveen ja piilun käteeni ja läksin salvamaan. Se ei ollut helppoa työtä yksin tehdä, vaan vaimoni kävi, salvoksen korkeammalle tultua, nostamassa hirsiä päälle minun kanssani.
Ja jos ei se niin, jos ei se estäisi" Hän pysähtyi, kääntyi äkkiä minuun, katsoi minua suoraan silmiin, tarttui käteeni ja sanoi: "Meidän täytyy erota, ja on parasta että se nyt tapahtuu eihän siitä enää ole puhumistakaan.
Annoin vietellä itseäni. Minä olen täällä ollut onnellinen varsin onnellinen". Hän nousi ja seisoi vanhuksen edessä. "Teidän ei tarvitse pelätä, että minä vaadin mitään teidän poikanne oikeudenmukaisesta perinnöstä. Minä lähden tästä paikasta enkä koskaan tänne palaja. Maailma on laaja. Jääkää hyvästi! Ette tahdo tarttua käteeni. Jääkää hyvästi!" Hän kääntyi lähteäksensä.
Hän tuli nopeasti ja punastuen suoraan luokseni, ja tarttuen käteeni hän sanoi: »Rakas David, lukkari tietää kaiken; hän on sallinut meidän täällä sanoa toisillemme jäähyväiset.» »Niin, sen olen kyllä tehnyt, lapseni», virkkoi lukkari, »mutta vain lyhyet, koska Susanna sitä niin hartaasti pyysi, ja siksi, että te molemmat tietäisitte mitä minä, tätä asiaa tarkoin punnittuani, siitä ajattelen.»
Päivän Sana
Muut Etsivät