Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Oi, jos voisin varoittaa kaikkia, jotka vielä ovat kahden vaiheella, taistelemassa ... jos voisin sanoa heille, miten arvottomilta kaikki maalliset surut ja ilot näyttävät kuolinhetkenä... Luulempa ettei monenkaan elämä ole ollut niin yhtämittaista ruumiin ja sielun kärsimystä kuin minun, ja kuitenkin voin nyt kuolema silmäini edessä vakuuttaa, että on vallan yhdentekevää minulle jos olisin ollut, kuten ihmiset sanovat, onnellinen taikka onnetoin ... etten pidä sen aikaisia kärsimyksiä minään ... en yhtään minään..."
Kun eräs naisvanki tuli sairaaksi, annettiin hänelle lääkkeitä ja ruokaa; hoitoa sitä vastoin ei hänkään saanut minkäänlaista, vaikka olikin niin heikko, että houraili eikä voinut; vuoteelta avutta nousta. Hänen luonaan ei käyty muutoin kuin ruokaa viemässä ja tarkastusta toimittamassa. Suurinta kärsimystä sittenkin tuotti meille yksinäisyys.
Ei nainen ylimalkaan, vaan aivan erikoinen, yksilöllinen nainen, jota hän kenties oli rakastanut juuri siksi, että tämä itse lapsuudesta saakka oli ollut niin äärettömästi, niin epäjumalisesti häneen rakastunut. Silloin hän oli luullut ensi kerran ymmärtävänsä, mitä elämän onni oli. Ei se ollut iloa, nautintoa ja mielihyvää yksinomaan. Se oli yhtä paljon surua, tuskaa ja kärsimystä.
Varmaankin mahtanee naimisessa olevalla naisella olla paljoa enemmän huolta ja kärsimystä kuin naimattomalla, niinkuin hänellä myöskin on suuremmat ja vaikeammat velvollisuudet täytettävänä. Mutta koska Jumala sen kerran niin on säätänyt, niin luulen myöskin, että hän ne voi hyvin kestää, jos häneltä vaan ei tahtoa puutu.
Ja etäisyys hänestä minuun ikäänkuin lyheni; hän varmaan piti nyt minua lähempänä vertaisenaan, jonka kanssa sopii käyttäytyä tuttavallisemmin. Tunsin selässäni hänen myhähdyksensä, ja se tuotti minulle todellista kärsimystä. Mutta tämä tunteeni ei nyt enää ollut semmoinen, etten olisi voinut asettua sen ulkopuolelle ja arvostella sitä.
Sin' olet valta-nainen; koreutta Jos lämminkin on puku, no niin, luonto Koreutta tuot' ei kaipaa, joka tuskin Sua lämmittää. Mut tosi tarve Taivas, Suo kärsimystä, kärsimyst' on tarvis! Jumalat, köyhä täss' on vanhus, jota Ikä, huolet painaa, kurja kaksin kerroin! Noit' isää vastaan te jos yllytitte, Oi, älkää niin mua hurmatko, ett' tyynnä Tuon kärsin! Jalo viha vimmatkoon mun!
Oi minä luulin, ett'ei ollut suurempaa kärsimystä kuin se, johon sinä minun saatoit, vaan se on turhaa sen rinnalla, johon olen itseni saattanut, mutta minulle tapahtuu vaan oikeutta vaan oikeutta! Kauan vallitsi äänettömyys. Wappu oli painanut hikisen otsansa Joosepin polville. Näin kului kauhea hetki. Sitten tunsi Wappu leukansa alla käden, joka hiljaa nosti hänen kasvojansa ylös.
"Kärsimystä! lapseni", hän vastasi heille kumpaisellekin. "Vielä vähän kärsimystä, niin saatte kaikki tietää!" "Mennään pois!" abbatissa lausui. "Pois, pois? kiertomme on päättynyt. Meillä on muutakin tehtävää, kuin selittää arvoituksia." Ja nopealla, hätäisellä käynnillänsä, hän jo keikutti eteenpäin.
Kärsimyksellä on puhdistava voima, herättävä voima, nostava voima, jollei ihminen toivotonna heittäydy sen tallattavaksi. Paha ei ole se mitä kärsimme, vaan paha on se mitä teemme. Kärsimys on pahan sovittamista, mutta paha on se itsekäs tekomme, joka kärsimystä maailmaan tuo. Tämä on suomalaista viisautta. Mitä vanhojen suomalaisten viisaus on sanonut kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä?
Tyttö raotti silmänsä ja katseli niinkuin se, joka ei tunne missä on. »Hanna, Hanna! Täällähän minä olen en minä mihinkään mene en mihinkään.» Silloin tyttö ikäänkuin havahtui ja katsoi Uutelaa silmiin. Siinä katseessa oli kiitollisuutta, kärsimystä, lapsen rakkautta. »Jokohan nyt jaksaisit?» kysyi Uutela, nostaen hänet hiljaa seisomaan ja vieden melkein kantaen penkille istumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät