Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Oli ensin kalpea, mutta lensi sitten punaiseksi taas. "Nyt tulet vuoren rotkoon ell'et !" tyttö nauroi väkinäisesti. "Mihin hyvänsä, kun vaan saan sinua seurata", rukoili poika. "Sinä olet kaikkein kaunein koko maailmassa". Gunhildin kasvoissa loisti rajaton ilo; nyt hän oli voittanut! Mutta hän loi silmänsä alas ja tekeytyi vakavaksi. "Nyt sinä valhettelet", sanoi hän.
Toisella puolen kalpea, tanssissa väsynyt kaupungin neiti, joka istuu sohvallaan, yskii ja viiniä maistelee, ja toisella kirkassilmäinen, punaposkinen maalaistyttö, joka nousee vuoteelta auringon noustessa ja koko päivän laulaa kuin leivonen. Kumpaisen heistä mieluummin valitsisitte ja kumpaisena itse tahtoisitte olla?"
Hän lausui: "Tule, tytär Hidjallan'in! Jo vaipui metsän valio arka; On ilta kaunis, tuulonen viileempi Jo kutria pääni heiluttelee. Sä laula mulle, idästä kunnes kuu Poluille luopi valonsa vienon. Oot kylmyytein, sen uhrit jo laulanut; Nyt laulele riemullista sa vaan!" Ja Gylnandyne kalpea lauloi nyt, Loi kyynelsilmän taivasta kohti.
Leena ei rohjennut häiritä häntä, ja siten jäi hän istumaan paikalleen, mutta kun hän vihdoin nosti päänsä, huomasi Leena, että hän oli kalpea. Itse hän ei ollut mistään tunteista tietävinään.
"Minä en voi ottaa muita ... kuin ... kuin hänet..." Gunhild veti henkeä, "hänet, jonka lasta kannan sydämeni alla". Gunhild heittäytyi pöydän ylitse ja painoi päänsä alas käsivarsien välin; nyt se oli sanottu. Vanha vouti oli kamalasti kalpea. Hän tarttui ovenpieleen saadakseen tukea ja tuijotti kauhistuneena tyttäreensä; hän oli aivan kuin haamu.
Sanokaas, eikö se käy päinsä? Gerdan kädet vapisivat niinkuin hänen äänensäkin ankarasta mielenliikutuksesta. Hän oli kalpea. Näkyi koko hänen olennostaan, että nykyinen hetki oli hänestä tärkeä käännekohta hänen elämässään, sillä siitä riippui äärettömän paljon.
"Ja nyt näki tyttö tuon uljaan miehen monine riippuvine mitaleinensa, ja hän oli kalpea ja laiha, elähtänyt ja kaljupää, ja vieressänsä rukinpää, ylpeänä, puettuna silkkiin ja kultaan, mutta suru kasvoilla, molemmat seisoivat he komeassa huoneessa ja lähellä erästä kullattua valta-istuinta, jolla eräs toinen kelmeä ja alakuloinen ihminen istui.
Tään pöydän ääress' työssä niin Mont' yötä me kahden valvottiin; Ja papereille, kirjoillen Sa liehuit, kalpea veikkonen! Oi, jospa saisin haihattaa, Sun kirkastaissa Vuorelaa, Siell' heilua henkien karkelossa Ja niityll' uinua kuutamossa, Ja tiedon-pölyst' irroillani Medelläs juottaa sieluani! Voi! vielä tyrmäss' istuilen!
Varsinkin rupesi häntä peloittamaan se ajatus, että paholainen on saanut oikeuden ottaa omansa ennen aikaansa, koska hänkin on ajatellut mokomaa petosta. Kaupunkiin oli tähän aikaan tullut muuan nuori pappi, johon kansa suuresti luotti. Pappi, jonka nimi oli hra Olaus oli kalpea, laihahko mies, hienolla punaisella parralla ja soukalla korkealla otsalla.
Matami mutisi itsekseen: »Liika kaunis tyttö kestikievaripiiaksi» mutta ääneensä sanoi hän: »Koeta vain aina pitää Jumala silmiesi edessä ja tee tunnollisesti, mitä emäntäsi käskee, niin kyllä sinun hyvin käy eikä sinulta leipä puutu. Mutta kuules, ukko, aivanhan unhotin tuon kirjeen mitä siinä sanotaan? Kah! Mikä sinun on? Olet varsin kalpea Mistä se kirje on?»
Päivän Sana
Muut Etsivät