Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Juhani yksinään enää oli valveilla; hän hosui ruoskallaan pois kärpäsiä ja ähkyi silloin tällöin: "äh!" mutta kun jo koko seura nukkui, ei hänkään voinut vastustaa hellettä, vaan antoi hevosten olla omin tahdoin ja sulki silmänsä. Sen havaittuaan sanoi Lotta Liisalle: "Kuules, me olisimme oikein tyhmät, jos me nyt enää astuskelisimme eteenpäin näin omin käsin.
TUOMAS. Valkea, hiukseton linja juoksi hänen otsaltansa niskaan alas kuin linnunrata syksytaivaalla. JUHANI. Sinä näit sen? TUOMAS. Minä näin sen. JUHANI. Hän on saanut. Mutta muut, muut, Herran Kiesus! EERO. Heitä kostamme aina ytimiin asti. JUHANI. Lyökäämme kaikki yksimielisesti päämme yhteen ja nouskoon siitä tuuma verrattomaan kostoon. AAPO. Miksi tekisimme ijankaikkiset tuhot?
Ah! laskittepa konttinne koreasti maahan kuin kurjat mustalaiset, koska nimismiehen pyssy paukahtaa. JUHANI. Kannu tänne! LAURI. Kannu on minun. JUHANI. Mutta minä tahdon sen haltuuni. LAURI. Sinä tahdot? Jos tahdot, niin saatpa sen vasten otsikkoas. JUHANI. Rupeaisitko tappelemaan? LAURI. Jos tahdot, niin ei sitäkään pidä puuttuman. Mutta eihän rakkaat veljekset tappele.
JUHANI. Se isolukija paimen-ukko, se puna-silmä, liuhaparta Tervakosken Tuomas, silloinen kumppanisi karjassa, saattoi sinun vähän kaistapäiseksi; ja siinäpä se kipinä. SIMEONI. Niin, niin, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään! TUOMAS. Mutta tuossahan on kuusi, josta isämme kaatoi kerran aika ilveksen; ja olikin se hänen viimeinen ilveksensä.
Ja juuri kun he olivat saaneet vaatteet yllensä ja juoneet aamukahvinsa alakerrassa, ajoi Kalle Vepupp pihaan viedäkseen heidät mukanaan ulos avaraan maailmaan. Toisten juodessa kahvia meni Frits Juhanin puheille pihalle. »Juhani», sanoi hän, »sinä kyllä tulet tietämään ja ehkäpä jo tiedätkin, että minulla ja lukkarin Dorotealla on erinäisiä salaisuuksia keskenämme.
Juhani Aholla on näin mielestäni jo alusta alkaen ollut verrattomat henkiset edellytykset suureksi taiteilijaksi, suureksi realistiksi tämän sanan oikeassa taiteellisessa, ihmiskunnan-ikäisessä merkityksessä.
UKKO. Sinäkö minun kummipoikani? JUHANI. Minä ja nämät kuusi veljestäni tässä. Sentähden: tulkaat kestiin, kummi. UKKO. Suus kiinni! minä en ole sinun kummis. JUHANI. Olette juuri vissiin. UKKO. Minä en ole sinun kummis, en! JUHANI. Juuri vissiin. UKKO. Suus kiinni, sanon minä. JUHANI. Juuri vissiin, ellei Männistönmuori ole valehdellut. UKKO. Kuka?
JUHANI. Hän saakoon sitten omasta nyrkistäni, ja onpa hänelle siitä, luulen minä, sama terveellinen karvastus kuin lain ja oikeudenkin suolasta. SIMEONI. Mutta heittäkäämme jo tällä erällä sikseen sekä laulu että tuo pedollinen tuiskaus tiellä. Tuossa on se tervaskanto, jonka juurella kerran karjassa käydessäni nukuin ihmeelliseen unennäköön, vaikka naukuilikin vatsassani nälkä.
Tästä ällistyy poika, puhkailee, huokailee, hikoilee ja niskatukkaansa kouristelee kovin, pyytäen lopulta muorilta hetken tuumauksen aikaa. Muori lähtee hänestä loistavilla kasvoilla, mutta ulos pihalle astuu Juhani, astelee kuin huoneeton tonttu, tietämättä minne hän astuis.
SIMEONI. Sellaista jumalatonta sinä osaat, mutta osaatko lukea, juupeli? LAURI. Se vasta kysymys: osaako pappi lukea. »Minä osaan lukea ja veisaan enkä koskaan kesken seisaa; niin pitkä virsi kuin navetan seinähirsi». Mutta papin tulee messuta, eikä veisata. Minä messuan ja pikku-Eero vastaa. EERO. Minä vastaan jos vaan nälältäni jaksan. JUHANI. Rupeaisitko hullun kanssa juonittelemaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät