Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
JUHANI. Toisin sanottu, että hän tulis meidän kaikkein vaimoksi. EERO. Olkoon menneeksi. JUHANI.
Näin arvellen seisoivat veljekset järkähtämättä; mutta viimein toki lausui Tuomas jotenkin tuikealla äänellä: TUOMAS. Mitä puuttuu? JUHANI.
Niinkuin jälkimmäiseltä emännältä meni kaksinverroin voita, niinpä myös, vaikka melkein näkymättömällä tavalla karisi aina kahdenvertaisesti kaikkea muutakin tavaraa hänen sormiensa välistä. Ja olishan siis hänen emännöitsemisensä tarvinnut kaksi tämänlaista taloa, seistäksensä naapurin yhden talon rinnalla. Niin kertoili kerran ukko viisaudestansa kuuluisa. JUHANI. Oikein harkitsi hän asian.
Muistelenpa aina, koska asteli hän sahrojen sarvissa, jykevänä kuin jättiläis-eukko. EERO. Oli hän oiva äiti, mutta miksi emme olleet tottelevia lapsia me, miks' emme raataneet silloin pellolla kuin seitsemän karhua? Olisipa Jukola nyt toisenmoinen. Mutta mitä ymmärsin minä silloin, pieni paita-ressu? JUHANI. Kitas kiinni siinä!
"Ja varsat", sanoi Swart, "mitä ihmeitä tämä merkitsee? Tämähän on kummallista!" "No", sanoi Juhani, "ne ovat veijarit vieneet yhdessä tammain kanssa". "Tämä on ikävä seikka", sanoi Witt. "Mitä me nyt teemme, Swart?" "Tässä on ollut noitatempuilla pelinsä", sanoi Swart. "Ylös jaloille, joka mies! Rientäkäämme kukin eri haaralle etsimään. Tämäpä on kummallista!"
Tultuaan sisään, istuivat he levähtämään hetkeksi, hellittäen hikeä runsaasti; ja siitä pueskelivat he vähitellen päällensä. Mutta Juhani rupesi nyt keittämään rasvoja koko haavoitetulle veljeskunnalle. Hän asetti tulelle vanhan, malmisen ja varrettoman pannun, kaatoi siihen tuopin viinaa ja viinaan sekoitti hän kaksi korttelia kruutia, korttelin tulikivi-jauhoja ja suoloja saman verran.
JUHANI. Jos niin tarvitaan, näetkös. TUOMAS. Puhu koirillesi ruoskasta. TIMO. Et pehmitä kruununmaatani sinä, et koskaan; sen tehköön lain ja oikeuden hulja, jos selkäni syystä syhyy. JUHANI. Miksi iskette kiinni löysään sanaan? Onhan meillä tässä onnemme sijaa, jos vaan sovinto vallitsee ja sarvet pannaan syrjään. EERO. Tarkasti kuitenkin määrättäköön keskinäiset suhteemme.
JUHANI. Hän saakoon, hän saakoon! EERO. Juho, miksi irvistät ja väännät silmiäs kuin härkä penkissä? Voi veljeäni! Mutta katso, ettet itseäsi häväise nyt. AAPO. Kaikki hyvin. Kenen on ensimmäinen heitto? JUHANI. Olkoon se Tuomaan. TUOMAS. Olkoon se vanhimman veljen. JUHANI. Seiso sitten kannallas. TUOMAS. Tahdon koettaa. JUHANI. Seisotko, seisotko? TUOMAS. Tahdon koettaa. AAPO. Heleijaa, pojat!
JUHANI. »Mene elvettii, sinä pirkelee mias!» Hmmh! Kenenkähän nyrkin luulisitte tässä ylinnä keikkuvan? Häh? Smatrii, kubbe! ja huomaa kuinka kymmenen vuoden kuluessa muuttuu täällä maailman muoto. AAPO. Juho, Juho! TUOMAS. Nyt, veli, tahdon minäkin sanoa sanan; ja oleppas vaiti oman rauhas tähden. Kanttoori antakoon heille anteeksi; he eivät ymmärrä.
AAPO. Mutta olkoon tässä 30 kylliksi, ja rientäkäämme tarkoituksemme perään. JUHANI. Niin, nyt touvatkaamme viimeiseen perään kuin kuteva särkijoukko rysän takimmaiseen nieluun. Mennään nyt, etteivät ikävysty arvoisat vieraamme tähän riemuumme ankaraan. Eihän ole Jukola tuossa heidän kotonsa, ja toiseksi, he ovat sen nähneet myöhemmin kuin me.
Päivän Sana
Muut Etsivät