Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Sensijaan että Juhani olisi iloinnut vältettyään läheltä uhkaavan kuoleman, näytti siltä kuin hän ei siitä lainkaan välittäisi... Murjotti vain synkkänä ja milloin hän katsoi Anttiin, tuli hänen silmiinsä selvä vihan ilme.
JUHANI. Voi, veikkoseni! luulenpa että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ympärilles tässä maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kaupungissa. Sen olen minä tehnyt, koska ajoin sinne härkiä Viertolan kartanosta. Näinpä siellä yhtäkin ihmeekseni, näin kuinka prameus ja komu voi panna pyörään ihmislasten päät.
Kero-Pieti pakeni navetan puolelle, jonne muitakin riensi turvaan. Vihdoin ehti Antti paikalle, kun Juhani juuri oli hypännyt ikkunasta. "Niilo Iisakki", hoki mielipuoli Antin nähtyään. "Minne se katosi? Näitkö saatanaa? Koskeenko juoksi?" "Koskeen se juoksi", myönsi Antti häntä tyynnyttääkseen. "Elä huoli siitä... anna olla, tule sisälle... saat pikanellia..."
Juhani ymmärsi, mitä Hanna tarkoitti, ja hänen kasvonsa kävivät yhä kalpeammiksi. Pihalle asti kuului pirtistä ruikutusta ja huutoja, ja kuistin ovesta tuli höyryä sakeana. Hanna tunsi Juhanin käden omassaan vapisevan ja kuuli hänen sanovan: "En minä siitä asiasta mitään tiedä... Hukkuivathan muutkin jälkipään miehet..."
Siitä katkeaa näitten syrjissä olevain alain raja viistoon puolelle ja toiselle, kyllä sen siellä näkee, sanoi Auno. Ehkäpähän asia tekijänsä opettaa, sanoi Juhani ja lähti viikate olalla verkalleen kävellä vätöstelemään heinikon laitaa kohti.
Hetken kuluttua tuli Hilja takaisin voileivät muassaan. "Hyvästi nyt", sanoi hän. "Hyvästi, hyvästi", sanoi Juhani. Ja niin he läksivät matkalle kumpikin seuraten oman puronsa vartta, Juhani Kohisevan ja Hilja Sohisevan rantaa. Mutta nyt jakaantuu satu kahteen kertomukseen, toinen Sohisevasta ja toinen Kohisevasta. Minkä näistä ensin kerromme? Kenties Hiljasta ja Sohisevasta?
Juhani Ahoa »lantakirjailijaksi», kuten ennen. Nämäkin taistelut voi siis jo hyvällä syyllä katsoa aikoja sitten loppuun suoritetuiksi.
Juhani kääntyi häneen päin, purskahti hirveään, kaiuttomaan mielipuolen nauruun, niin että kylmä karmi Antin selkäpiitä pitkin.
Kohta vaivun huokuen alas kuin tyhjäksi käypä rakko, härjänrakko. Ah olis tässä yksi lämpimäisleipä ja voita sen päällä! TIMO. Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara. JUHANI. Olis tässä seitsemän lämpymäisleipää, seitsemän naulaa voita ja seitsemän pystyvalkean ääressä haudottua makkaraa; kas siitä nousis kesti. EERO. Kirkas tuli ja leimaus!
Koski oli siellä päin aivan sula, ja Varsankallion molemmin puolin kuohuivat hyrskyt niinkuin kesälläkin. "Juhani, hoi!" He huusivat kaikki ja menivät niin likelle sulan laitaa kuin suinkin uskalsivat. Silloin kuului sulan takaa, Varsankallion alapuolelta katkonainen, läähättävä huuto: "... ja toiset huusivat, että..." Samassa pilvi katosi kuun edestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät