Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
JUHANI. Ei koita se päivä, jona Jukolan pojat, niskat kyyryssä kuin variksen-poikaset istuvat häpeän mustassa puussa ja kuulevat ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset.
JUHANI. Pidä suus kiinni kohta, ettei korvani kuule jotakin sellaista toista kertaa. LAURI. »Jolla on korva, hän kuulkoon», saarnaa Aapo, se Jukolan pyhä Paavali. SIMEONI. Ah sinua! Oletko sinä se entinen vakaa, totinen ja harvasanainen poika? Oletko sinä Lauri? Tuommoinen avosuinen riivattu? LAURI. Olethan sinäkin Simeoni, se imeläsuinen »terve-rabbi».
Parasta, ettäs pysyt koreasti nurkassa. Pois! minun tulee sinua armo. EERO. Vie ajoissa nurkkaan tuo hirveä leukas. Sitähän minun tulee armo; sillä se jo tutisee ja tärisee kuin kerjäläinen. JUHANI. Katsos, kuinka tämä halko tutisee, katsos. AAPO. Juhani! EERO. Lyö! Luulenpa, että sataa täältä takaisin ja ehkä sataa oikein rakeita suuria kuin halkoja. Lyö tänne! JUHANI. Kyllä.
JUHANI. Hyvä, hyvä! Mutta mitä sanoo Lauri? LAURI. Mitä on minun tytön kanssa tekemistä? JUHANI. Kenen puolta pidät? LAURI. En takerru asiaan, en tuolta enkä täältä. JUHANI. Tuleepa tästä kuitenkin soppa. LAURI. Siihen en pistä lusikkaani minä. JUHANI. Kaikki siis, paitsi Lauri. Pojat, pojat, Jukolan veljeskunta ja sukuni suuri! Nyt isketään, ja maa ja taivas täräjää!
Mutta tämä kuitenkin rauhoitti häntä. Ja niin sitä vihdoin noustiin vankkuriin. Etusijalla istuivat Kalle, Frits ja Juhani joka oli ajava vankkurit takaisin kotiin ja ukko Witt ja ukko Swart istuivat takasijalla, ja koska ukko Witt oli sangen "ruumiikas", niin ei siinä enää ollut sijaa muille, jonka tähden lukkarin täytyi istua matka-arkun kannelle vankkurien perään pitämään eväitä silmällä.
JUHANI. Tämä on ankara asia; olihan siinä kilpana seitsemän henkeä. Ja mitä on tuhannen nautaa yhden ainoan miehen verosta? M
Sitäkään hän ei suinkaan kehitä yhteiskunnalliseen nais-vapautumiseen päin, kuten ajan henki oikeastaan vaatisi, vaan yksilölliseen kohtalokkaisuuteen: hänen naisensa eivät ole Martta-, vaan Maria-luonteita. Juhani Ahossa on alunpitäen hyvin vähän yhteiskunnallista. Hän on individualisti syntymästään ja sellaisena oikeastaan luotu yksin eikä joukon kera kulkemaan.
Nytpä tahdon koettaa kertoa mitä olen nähnyt ja kuullut, kertoa varoitteeksi meille kaikille. Kuulkaat: minä olen nähnyt hänen. JUHANI. Kenen ihmeen olet sinä nähnyt? SIMEONI. Itse päämestarin, itse Lusifeeruksen! AAPO. Hänen näit vain unissa tai mielenhoureessa, jonka saattoi matkaan väkevien ylellinen nautinto. SIMEONI. Hänen olen totisesti nähnyt. TIMO. Minkä muotoinen hän oli?
"Hanna ei ole koskaan ollut Juhanin morsian", vastasi Antti hiukan jäykemmällä äänellä. "Vaikka semmoinen taisi olla Iisakin ja Heikki-vainajan toivo..." Silloin he jo saapuivat sille aukealle törmälle, johon Varsankallio alkoi näkyä. Iisakki ja Juhani istuivat kivellä, mutta Hanna seisoi heidän vieressään ikäänkuin odotellen.
SIMEONI. Huomaa sitten kuinka sanelen. Tässä seisomme. JUHANI. Tässä seisomme! SIMEONI. Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa. JUHANI. Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa! SIMEONI. Mene tiehes. JUHANI. Mene helvettiis! SIMEONI. Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä. JUHANI. Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä, Kristuksen soltaatteja.
Päivän Sana
Muut Etsivät