Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Oi aikaa, riemun aikaa Kukkaisan keväimen, Kun laakson laulut kaikaa Ja helkkää käkönen, Ja sirkut kiltit kilvassa Lentää ja laulaa ilmassa Oi kesää pohjolan! Kun paimenpojan huuli Ei jouda uupumaan, Ei kesän vieno tuuli Kyllästy huminaan, Säveltä laineet kantelee, Hohteitaan Ahti antelee Ja tanssii Vellamo.
Et kai sinä noilla viikollisilla vaatteillasi mene ihmisten ilmoihin", sanoi emäntä Kaisa. "Eipä tässä joutaisi ... ja missä ne vielä ovatkaan?" "Siinä aivan vierelläsi, sängyn laidalla." "Ka, niin. Vaan nämä uusimmat vaatteetko sinä toit; eikö niitä vanhempia olisi ollut?" "Vanhat ne tulee niistäkin, pane vaan päällesi. En minä jouda toisia noutamaan, rieskan alustamiseen on kiire."
Ei tuollaisen vieraan silmä jouda sellaisia tarkastelemaan, kun kerran parempaakin on katsottavana... Vai parempaa... Ei mutta!... Olisiko sentään tarvinnut vielä pukukin muuttaa?... tämä kun on jo hiukan kulunutkin. Kreeta, katsokaa nyt oikein tarkkaan! miltä tämä näyttää?... Olisiko sittenkin ollut muutettava? Ei minun silmäni ainakaan siinä vikaa löydä ... antakaa, kun hiukan pudistelen!
Sitä ei kukaan jouda kuulemaan, kaikilla on sisällä kyllä puuhaa, tekemistä itsensä kanssa, kilpaillessa voitosta ja pyörimisoikeudesta. Ovi aukeni ja poikajoukko toistensa käsistä kiinni pitäen tupaan ryntäsi laulaen: »Hurja luonto kun pojalla on ja merellä se nyt seilaa, älä sinä vanha kulta minua nyt enää meinaa.»
Dampbell tekeytyi asialliseksi ja tolkussaan sanoi: "No, nythän sitä jo onkin toisenlainen lähteä kotiin kuin Lapista tultua. Mutta tänä päivänä eivät jouda hevoset kyytiin, vaan huomeneksi järjestetään asiat niin että pääsette lähtemään. No, huomenna sitten!" Tämän viimeisen lauseensa Dampbell sanoi reippaasti huudahtamalla ja katsoi Tapania silmiin, nähdäkseen mitä tämä ilmotus vaikuttaa.
Työt ei jouda kuolemaan, Vaikka tekijätkin kaatuu; Kuihtuu kaunein kukka maan, Kesken kukoistustaan maatuu, Aalto hyytyy, honkakin Murtuu, mutta taiteen luomat Elää ikiaikoihin, Niit' ei muuta hetken tuomat.
Pitkän tutkinnon perästä sai Tahvanainen sen verran selville, että Makkosen leski tuntee miehet. Sen johdosta käski hän kutsua Kaisan huomiseksi vieraanamiehenä kuulusteltavaksi. Ihalaisen ja Vatasen hän käski viedä putkaan. Mutta silloin nosti Jussi Vatanen tenän ja sanoi, että hän ei mene. »Vai et mene! Minkätähden sinä et menisi», ivaili Tahvanainen. »Kun minä en jouda!» »Ohoh! Vai et jouda!
No, mutta eikö sitten saata panna öljyä? Vai öljyä panna, e-hei! Niin sen äkkinäinen luulisi, mutta kauppamies varoitti moneen kertaan, ettei saa tulen valolla öljyä panna, se saattaisi syttyä ja polttaa koko talon. Milloinkas siihen sitten saa sitä öljyä panna? Päivällä, päivällä, etkö sinä jouda päivää odottamaan ei se niin kovin kummaa ole! Oletko sinä sen sitten jo nähnyt palavan! Minäkö?
»Ei ne rouvat jouda niin vierailemaan eikä vieraita vastaanottamaan kuin me »irtolaiset», jatkoi Elsa nauraen. »Mutta rakkaita taitavat kotoiset kahleet olla.» Eevi hymyili itsekseen. Niin, rakkaita tavallaan, mutta miten paljon kepeämmiksi hän niitä ennen oli luullut. Ei hän silloin niiden painosta mitään tiennyt, mutta nyt hän sen tunsi liiankin hyvin.
Lopuksi tuumaili Viiliäis-Risto: "kyllä se minusta kumminkin on vähän synti, mutta omapahan on asianne; ja onhan tuo niinkin, jotta myllärillä on hevoset ja raavaat eikähän ne myllärin hampaat ensiksi ruostumaan jouda." Nyt alkoi kuulua liikettä sisältä, mutta ei Maija siltä mennyt Ollia herättelemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät