Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Olen alkanut työskennellä kirjastoissa enkä jouda enää niin paljon kuin alussa huomaamaan omaa itseäni. Ja toiseksi alkaa ympäristö, Pariisin taivas niin sanoakseni, uurtautua yhä syvemmälle mieleeni, tuoden mukanaan uusia haluja ja mielitekoja.
"Milloin olette tänne tullut?" "Siitä on jo kolmatta wiikkoa." "Kuinka näin pian woitte hänestä erota, kun olette niin pitkän matkan takaa kumminkin tullut häntä tapaamaan?" "Minulla on pieni lapsikin siellä kotona eihän sitä jouda... Woi kun minä pääsisin kotia", sanoi hän ja samassa alkoi hän tulla hywin lewottomaksi.
Painelkaa, jos painelette, sukkelaan, ei niiden päälle maata jouda, ärjyi Malinen, kun joukot yhäkin öykkivät ladossa. Silloin sieltä alkoi yksi toisensa perästä puiskakehdella ulos hikisenä ja heinänmurassa yltä päältä. Muutamat aukaisivat paitansa kauluksen auki ja kopistelivat kaulaltaan liikaa rupaa, toiset alkoivat astua niine hyvineen rukoja hakemaan.
Hää-vieraat eivät paljon joutaneet ajatella kolkkoa ja uhkaavaa ilmaa, sillä itsekullakin oli kyllältä hommaa ja jotain touhua sehän oli tietty, sillä nyt oli häät ja häissä ollaan iloisia, ja ilon aikana ei jouda murhe mieltä rasittamaan.
Hanna ja Antti olivat jääneet muista jälkeen. "Huomenna, kun sinä olet perämiehenä, lähden minäkin kosken alle", kuiskasi Hanna Antille. "Nytkin lähtisin, mutta en jouda... Kero-Pieti on kai pian talossa..." "Uskallatko lähteä minun ollessani perämiehenä?" kysyi Antti, ja hänen silmänsä säteilivät riemusta. "Sinun kanssasi uskallan mihin hyvänsä!" Hannan ääni oli varma.
Sellainen naurun purskahdus kuului pitkin riviä, että se oli kuin räjähdyslaukaus. Ja pojat kurottausivat katsomaan, minkä näköisenä Mylly-Pekka lähtee pois. Varmaan nyt itkee! Mylly-Pekka istui paikallaan ja hiljaisuuden tultua sanoi: »Kuules, kaima! Minä näiltä ahvenilta en jouda sammuttamaan myllyä. Mutta juokse sinä, jolla niin on hyvää aikaa.» Pojat hölmistyivät, mutta Paljas-Pekka ei.
»Olet ruvennut kaikkia kyselemään», hän vastasi kärsimättömästi. »Pitäisihän sinun toki ymmärtää, etten minä alinomaa jouda pitkiin selityksiin.» Todellakin, Jakobin alkoi nyt käydä olo kuumaksi.
Aivan kuin paha paisuma olisi alkanut juosta. Toisiinsa eivät he kuitenkaan koskeneet. Martti ajoi lakittomin päin ja isä edelleen kylvi. Kovat, syyttävät, katkerat sanat sinkoilivat vastakkain. Märkä pelto höyrysi, oli limaista ja kuollutta. Kiuru siirtyi etäämmälle livertämään, aivan kuin tuntien, ettei täällä nyt kukaan jouda sitä kuuntelemaan.
Minun lapseni on siis kaksikymmentä vuotta ollut oikeaa äitiään tuntematta! Mutta se ei teidän sydäntänne näy liikuttavan". "Minä en jouda enkä halua kauan kuulla sinun haaveksimisiasi. Onko sinulla muuta asiaa, niin sano se kohta". "Muuta asiaa", huudahti leski ja purskahti itkemään. "Muuta asiaa! Eiköhän siinä ole kyllin, että pyytää lastaan, josta on ollut kaksikymmentä vuotta eroitettu".
Mandi tulee myöskin", kysyi nuori lukiolainen, joka nyt astui sisään. Hänen vanhempansa asuivat lesken talossa ja poika oli äskettäin palannut Turusta joululomaa viettämään. "En nyt jouda. Erkki tulee kohta kotiin ja siksi meillä täytyy olla joulu valmis." "Erkki, aina vain Erkki. Ikään kuin ei muita ihmisiä olisi maailmassakaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät