Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Ei hän varmaankaan olisi sitä tohtinut tehdä, jos ei olisi minua nähnyt tuolla kosken rannalla," sanoi Jeriko, "mutta nyt hän sen vuoksi luottaa äänettömyyteeni." "No ollaankin sitten ääneti ja katsotaan laatua, tulee aika, tulee neuvo," puhui Meyer. "Loviisaa on meidän myös pitäminen silmällä, sillä en hänestäkään saanut vielä oikeaa tolkkua."
"Ettekö enää tunne minua?" kysäsi Jeriko nähdessään kaikkien niin oudosti itseänsä tarkastelevan. "Suokaa anteeksi", puhui Lampelan vanha isäntä, "minä en jaksa muistaa, ettehän vain liene meidän uusi voutimme?" "Ettekö tekään enää tunne minua isä?" "Tekö poikani?" huudahti vanha Kaikunen, "se on mahdotonta, minä olen vaan Taavetti Kaikunen " "Sen kyllä tiedän ja kuitenkin olen poikanne."
Tietämättömänä kaikesta siitä tuskasta ja melusta, jonka hän katoamisellaan oli matkaan saattanut, pakeni Jeriko, kylmän kylvyn saatuansa, alussa itsekään ajattelematta, mihin hän menisi.
Kuullessaan Loviisaa mainittavan remahti Jeriko nauramaan, johon nauruun Meyerkin sydämellisesti yhtyi, saatuansa tietää, mitä hänestä kylällä puhuttiin... "Mutta miksi he eivät sinua älynneet sulhaseksi panna, vaan minun, vanhan kannon," sanoi Meyer Jerikolle? "Säätyerotus on heidän mielestään tärkeämpi, kuin iän ero," vastasi Jeriko. "Niin säätyerotus", mutisi Meyer. "Hm!
Hellä ja huolekas hoito yhdessä rakkauden kanssa, ne kehittävät ihmisestä jotain hyödyllistä ja kaunista, samoin kuin kevätauringon säteet loihtivat röhmyisestä omenapuusta esiin puhtaita kukkia ja hedelmiä, mutta Jeriko ei niitä saanut nauttia.
"Mutta mitäs teen sitten, jos isäni huomaan varkaaksi," mietti onneton poika. "Mitäs muuta, kuin ilmoitan ruununmiehille, sillä enämpi tulee kuulla Jumalaa, kuin ihmisiä." Meyer saapui viimein illan suussa kotiin Sormulasta ja hänelle kertoi Jeriko Mustan-Heikin vieraissakäynnin ja esitykset.
"Niin on", puhkesi Jeriko itseksensä puhumaan, "Loviisa ja Kalle ovat sulattaneet sydämeni ympäriltä sitä jääkuorta, johon muut ovat sitä koettaneet kietoa, mutta hekin ovat tulleet vihamiehikseni, enkä koskaan voi unhottaa näköä Sormulan rannassa. En koskaan löydä enää rauhaa, se näkö on aina edessäni, se on painajaiseni yöllä, se sekoittaa järkeni päivällä.
"Eihän pieni ryyppy tee pahaa, mutta ei pidä itseään ani toimettomaksi juoda, siitä on vain huolta ja lörpötetään joutavia," tuumaili vieras, "ei pidä mieltä juoda, vaan pitää katsoa eteensä, niin toimen mies tekee ja pysyy aina leivässä käsin, hehehe!" "Niin minäkin aion pysyä, kuin rehellisesti teen työtä," sanoi Jeriko.
Nuoruuden aikasi olet menettänyt saamatta äyriäkään ja hän on pitänyt sinua aivan, kuin orjaa; mutta kylläpä minä sinun sijassasi tietäisin, mitä tekisin, hehehe! ja se olisi hänelle parahiksi, hehehe!" "Mitä te sitten tekisitte?" kysäsi Jeriko ja hänen alahuulensa kohosi pilkallisesti. "Minä tekisin vain, niinkuin toimen mies ainakin, hehehe!
Soittaja säpsähti hiukan kuullessaan ihmisääntä ihan vierestään, loi kummastuneen katseen vieraasensa, jonka merkillinen puku yhä enemmän herätti kummastusta hänessä. Jeriko, nähtyään itsensä huomatuksi, alkoi puheen kysymällä: "mikä ihmeellinen äänilipas se tuo on?" "Se on viulu se", sanoi ukko, "mutta mikäs ihmeellinen otus sinä olet ja mistä sinä tänne tipahdit?"
Päivän Sana
Muut Etsivät