United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jerikon mielestä eivät lähteneet nuo kamalat sanat: "sitä isäsi osaa," vaikka hän kuinka olisi niitä koettanut poistaa. Hän mietti lähteä heti paikalla isänsä luo ottamaan asiasta selkoa, sillä voihan Mustan-Heikin puheessa olla todellakin perää, miksikäs hän niin paljon muutoin seurustelisi hänen isänsä ja Riston kanssa.

Tulisina hiilinä hehkuivat Mustan-Heikin silmät, kun hän hangesta ylös päästyään pudisti nyrkkiänsä ovea kohti ja kähisi: "tätä muistat sinä vielä, muistat lempo soi!" Sitten lähti hän astumaan, tyyntyen tyyntymistään matkalla ja mutisi: "ei hän uskalla virkkaa siitä kellekään ja jos virkkaa, niin onhan minullakin kieli, mutta toistaiseksi olemme kumpikin vaiti, hehehe!"

"Mutta mitäs teen sitten, jos isäni huomaan varkaaksi," mietti onneton poika. "Mitäs muuta, kuin ilmoitan ruununmiehille, sillä enämpi tulee kuulla Jumalaa, kuin ihmisiä." Meyer saapui viimein illan suussa kotiin Sormulasta ja hänelle kertoi Jeriko Mustan-Heikin vieraissakäynnin ja esitykset.

"Hullu paljo työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin, hehehe!" nauroi vieras. Jeriko ei vielä ollut selvillä Mustan-Heikin käynnin tarkoituksesta, vaan päätti hänen antaa puhua suunsa puhtaaksi ja olla vieraan tuumiin myöntyvinään. Sentähden sanoikin hän: "olisipa se hauskaa elämää, kuin ei tarvitsisi työtä tehdä, mutta eiköhän silloin hampaat joutuisi naulaan?"

Päinvastoin tiedettiin Mustan-Heikin toisinaan viime aikoina taikatempuillaan toimittaneen kadonneita tavaroita takaisin ja varsinkin oli hän taitava eläintautien puoskaroija. "Nyt se konna antaa rikkautensa Sormulaan ja heittää sinun lehdellä soittamaan, hehehe! Siihen se on mennyt sinun työsi, kuin tina tuhkaan, hehehe!

Siitä pojasta tulee vielä kalu ja minä opetan hänelle rakkautta elämään, hehehe, tahi hirsipuussa kuolemaan, hehe! Tappaa itsensä, kun on pyöveliä olemassa hulluutta, hehehe!" Kun mies myllypirtin portailla otti sammuneesen piippuunsa valkean, valaisi liekki silmänräpäykseksi Mustan-Heikin kasvot.

"Mitähän jos se nyt minun siellä jo kihlaa," arveli Jeriko, "olisi se hiukan hullua, mutta ei siinä ole paljoa takeita, sillä hän näytti milt'ei minua itseäni innokkaammalta saadakseen asiaa kuntoon". Vihdoinkin viimein kuului portailta askelia. Jeriko riensi tulijaa vastaan, mutta kovin ällistyi hän nähdessään edessään Mustan-Heikin inhottavan naaman.