Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Sormulan karjakin vietiin viimein maitomökiltä kotiin. Ilma oli sumuinen, puut tien varsilla seisoivat surulsina ja kirjavia lehtiä putoeli niistä tuontuostakin tielle. Alakuloisena palasi Jeriko kotikyläänsä ajatellen, mitä hänestä tulisi, kun häntä ei enää paimeneksi tarvittaisi.
Silloin hän ei muistakaan köyhää, hyljättyä vaihdokasta, mutta älköön, samahan se on". Niin mietti mielessään onneton Jeriko, mutta asia ei hänestä kuitenkaan taitanut aivan "sama" olla. Kotiin saavuttuansa hän, näet, pyysi pyytämistään, että Meyer, niinkuin jo aikoja sitten oli luvannut, lähettäisi hänet matkoille, "vaikka jo tänä iltana tahi viimeistäänkin huomenna".
"Ennen vaikka mihin, vaan ei sinne", sanoi poika ääneen ja lähti osailemaan takaisin maitomökille. Se oli kumminkin helpommin sanottu, kuin tehty, sillä pakomatkallansa oli Jeriko kulkenut niin kiireesti, ett'ei ollut joutanut laisinkaan paikkoja tarkastamaan. Nyt hän ei tiennyt edes suuntaakaan, mihin päin lähteä, eikä ihmisasuntoakaan näkynyt missään, josta tietä olisi voinut kysyä.
"On, vaikka sinä niitä et vielä näe, etkä ymmärrä," selitti äiti, "ja minä luulenkin kohta kohoavani teidän tyköänne tuonne ylös." Hetkisen kuluttua jatkoi hän: "lupaapas minulle Jeriko, ett'et rupea koskaan tavoittelemaan syvyydessä päilyviä tahteja, vaan pyrit aina valoa kohden." "Kyllä, jos minulla vain siivet olisi," lupasi lapsi.
Heitä hiiteen semmoiset huolet, sillä kerran pääset sinäkin matkoille ja minä toivon sinun tuottavan kunniaa sillä matkallasi sekä minulle että itsellesi, sillä, suoraan sanoen, jokaisella soittoniekalla ei ole ollut opettajana Arnold Mark Meyer". "Kunnia", huoahti Jeriko, "kunnia ja ihmisarvo ovat rikkaita varten, eikä meikäläisiä". "Meikäläisiä?" sanoi rukkiukko kummastuneena.
No etkö sinä tulekaan luulisipa sinun toki tahtovan olla hengen lähtöä katsomassa, mut oma asiasipahan se on minä menen kuitenkin". Maija oli jo mökistä ulkona, ennenkuin Jeriko käsitti, mitä oli tapahtunut. Hän riensi sitten myös ulos ja tiellä sivuutti sekä maalarin Maijan, että Lampelan ja Tiistilän isännät, jotka menivät lautamiehinä olemaan läsnä poliisitutkinnossa.
Kun Jeriko viimeinkin tuli kotiin ja väsyksissä hiivi vuoteelleen, lupasi muori panna tuoreesen muistoon hänen yöjuoksunsa ja nukkui vihdoin itsekin. Aamusella sai kuitenkin paimen luvattoman kylänkäyntinsä anteeksi, mutta siitä hyvästä täytyi hänen muorille selittää arvoituksensa.
Jäähdyttää puuronsakin pilalle ja nälkähän sillä raukalla varmaankin jo on, kun on koko pitkän päivän saanut karjan kanssa kulkea. Oikein käy säälikseni poika parka etenkin, kun hän näyttää kivuloiselta ja äitinsä kuului niin pahasti pitävän häntä." Silloin Karja-Anni oli saanut Viikunan lypsetyksi ja melkein kyynelsilmin hän nyt kelkkeällä äänellänsä huutaa huhautti: "Jerikooo! Jeriko hoi!
"Se on hävytön valhe, että isäni on varas," kiljasi Jeriko vihasta tulipunaisena, "ja nyt ulos sinä iankaikkinen hehehe, sinä pyövelin ruoka, äläkä avaa toiste tämän, huoneen ovea, muutoin "
Huolimatta kaikista noista surun syistä, kääntyivät Loviisan ajatukset yhä uudestaan Jerikoon ja hänen kummallisuuteensa. Hän muisteli kaikkia, mitä Jeriko oli hänelle puhunut ja tehnyt, ja huomasi hänen aina olleen hänelle mieliksi, kun Kalle sitä vastaan oli usein ollut kiusaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät