Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Juho hänen nimensä oikeastaan oli, mutta reviisorit olivat hänet Jehuksi ristineet, hän kun oli koko veitikka tohtorin piikoja riiailemaan. No jo se on täysi Jehu, he hänelle ilveilivät, kun kaupungin pulskimpia tyttöjä alkaa kopistella. Mutta eipä paljon mies uskaltanut niihin katsellakaan, kun maalta moukkana tuli!
Olimme kuitenkin iloisia, että saimme viritetyksi tulen ja hitusen ruokaa suuhumme; kuningas meni linnaan majailemaan, me muut kaupungille, ja kaikki voivat oivallisesti. Juuri kun olimme päässeet jotensakin kuiviksi ja suloisesti oikoilimme oljilla raajojamme, ollen nukkumaisillamme, olivat nuo s nan puolalaiset kuin jehu kimpussamme nyt taas kirosin!
Nytkös rupesivat roviisorit utelemaan, oikeinpa hätistelivät Jehua: No sinä Jehu olet, kiusasivat he. Tuota päätä vain naimisiin, edeltäpäin mitään virkkamatta! Ja mihin se semmoinen kiire on? Eihän lie vain oravan poika matkassa? Milloin sinä jo Kiviniemessä olet ehtinyt kuupittaa? Enhän minä siellä vielä ..., sai Jehu vastanneeksi.
Niin sitä on arveltu, että ehkä ensi pyhänä kuulutettaisiin, tai vastako toisena. Epäillen Jehu katseli patruunaa kulmain alta. Suoraan ei kehdannut, kun siinä kaikki irvistelivät... Heitähän se nyt toki toiseen! Eihän tässä niin kiirettä liene. Mutta onnea vain toivotan! Patruuna hymyili ystävällisesti ja meni toiseen huoneeseen.
Pian siitä oli eukolta liika korskeus laimistunut... Poika oli heillä jo vuoden ikäinen, toinen tekeillä... Maa oli nyt hyvässä kunnossa, vaikka se Jehun taloon tullessa olikin ollut huononlaisessa hoidossa akkaväen käsissä. Mutta eikö ne herrat lähde meillä käymään, esitteli Jehu. Ei tätä ole kuin yhdeksän virstaa; pian minä oriillani teidät sinne nakkaan, ja taas takaisin.
Kolmen viikon perästä kirkosta palattuaan Jehu korjasi arkkunsa apteekkarin pirtistä, heitti jäähyväiset patruunalle, reviisorille ja piioille ja istahti rekeen morsiamensa viereen, joka sillä välin kadulla hevosta piteli. Ja noin vain ilman rakkautta, mutisi itsekseen se roviisoreista, jonka vuoro sinä pyhänä oli apteekissa olla ja joka yksin ikävissään sieltä ikkunasta heidän lähtöään katseli.
Eräänä talvipäivänä Jehu astui hyvin miettiväisen näköisenä apteekin varastohuoneeseen, jossa apteekkarikin silloin oli. Heti huomasivat herrat, että miehellä oli jotakin sanottavana, kun niin vakavissa ajatuksissa kulki. No, mikä nyt Jehun sydäntä painaa? Puhu pois, kehoitti muuan. Rukkaset lie poika parka tohtorin piioilta saanut, virkkoi toinen. Eihän toki kaikilta, lohdutti kolmas.
Ja niin pian kuin kujalle ilmestyi »Tornion vieraita», kuten kylänsikoja yleensä paikkakunnalla kutsuttiin, oli Musti kuin Jehu niiden kimpussa. Ne tunsivatkin hänet jo kaukaa ja syöksyivät heti portin taakse päästyään röhkäisten katajikkoon. Lehmä oli hirveä eläin Mustin mielestä. Eikä hän voinut ymmärtää, kuinka tuollaisia petoja ollenkaan siedettiin sivistyneessä yhteiskunnassa.
He olivat nähneet lakritsipyssyn kadulla ja lähteneet yhtä haavaa kaapaisemaan sitä, mutta Josu oli vikkelin ja ennätti ennen. "Vaikka on pienin." Mitäpä tuo pienuuteen kuului? Vaikka onkin pienin niin on semmoinen jehu! Tahtoo nytkin pitää yksin kaikki, vaikka jakaminen olisi vaan oikeus ja kohtuus, koska se kaikin nähtiin.
Silleen ilveilivät roviisorit ja muut apteekkiherrat Jehulle, kun tämä milloin kantoi sisälle puita tai vettä tahi muuta apteekissa puuhasi. Jehu se vain myhähteli sanoen: »Jo ne on leikkisiä nuo roviisorit! Mitä minä niistä letsukoista...!»
Päivän Sana
Muut Etsivät