Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Kun Jeanne ja paroni kumartuivat katsomaan, huomasivat he kummallisen olennon, joka näytti melkein kuin pyörivän heitä kohti. Sieltä tuli Marius juosten minkä jaloista pääsi.
Sitten kuului portailta liikettä aivan kuin sairasta olisi kannettu, ja sitten tuli Julien ilmoittamaan vaimolleen, että tämä saattoi palata huoneeseensa. Jeanne vapisi aivan kuin hän olisi nähnyt jonkun kamalan näyn. Hän kävi jälleen istumaan uunin eteen ja ajatteli: "Kuinka hän jaksanee?" Levottomana ja hermostuneena käveli Julien huoneita pitkin edestakaisin ja oli aivan suunniltaan vihasta.
Hänen miehensä lausui heti mielipiteensä: Minun mielestäni on asia hyvin yksinkertainen: pistän hänelle vähän rahaa kouraan ja lähetän hänet hiiteen kakaransa kanssa. Mutta Jeanne joutui siitä pahoille mielin, hänen sydämensä kuohahti: Se ei tapahdu koskaan, ei koskaan. Tuo palvelustyttö on minun rintasiskoni ja me olemme kasvaneet yhdessä.
No, Godervillen notaarin, joka käy joka vuosi täällä. Toinen vastasi: Hyvin mahdollista. Minä en tunne häntä. Haluatteko huoneen? Kyllä, rouva. Ja eräs hotellin palvelija otti hänen tavaransa ja astui hänen edellään ylös portaita. Jeanne tunsi sydäntään ahdistavan.
Kun Jeanne oli kotosalla talutti hän paronitarta toiselta puolelta, ja kaikki kolme astuivat hiljakseen yhdessä kujannetta pitkin päästä toiseen, edestakaisin, lakkaamatta. Varakreivi ei puhutellut ollenkaan nuorta tyttöä, mutta hänen silmänsä, jotka olivat kuin mustaa samettia, kohtasivat usein Jeannen silmät, jotka olivat kuin siniset helo-piikivet.
Samassa huudettiin hänelle ulkoa.. Se oli Rosalien ääni: Rouva Jeanne, rouva Jeanne, aamiainen on valmis. Hän juoksi suinpäin ulos. Hän ei ymmärtänyt mitään, mitä hänelle sanottiin.
Mutta täti nousi äkkiä paikaltaan, jättäen lankakeränsä lattialle ja solmiamistyönsä tuolille, ja pujahti, ottamatta kynttilää, ulos pimeille portaille, etsien siellä kopeloimalla huoneensa oven. Jäätyään yksin nuoret katsahtivat toisiinsa hymyillen ja liikutettuina. Ja Jeanne kuiskasi: Täti parka! Johon Julien lisäsi: Hän on vannaan hiukan päästä sekaisin tänä iltana.
Jeanne teki silloin päätöksensä aivan kuin pelkuri, joka heittäytyy vaaraan: Isä, minä tahtoisin saada toisen lapsen. Pappi ei vastannut mitään, sillä hän ei käsittänyt asiaa.
Ja Jeanne ei enää käynyt kirkossa tuon koiran tapon ja niiden epäluulojen jälkeen, jotka hänessä pappi oli herättänyt kreivittären ja Julienin kuolemaan nähden, sillä hän oli ikäänkuin vihainen Jumalalle siitä, että hänellä saattoi olla semmoisia palvelijoita.
Jeanne vastusteli, ja siinä heidän huulensa kilpailivat milloin kohdaten toisensa, milloin taas sysäten toinen toisensa tieltä. Näin otellessaan saivat he vuoron perään kourun pään suuhunsa ja iskivät siihen kiinni hampaillaan tahtomatta päästää sitä irti.
Päivän Sana
Muut Etsivät