Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. marraskuuta 2025


Mutta Jeanne jatkoi leppeästi: Minkäs sille voi, lapseni? Ei voi aina tehdä mitä tahtoo. Olethan leski myöskin, vai? Ja tuskasta väräjävällä äänellä jatkoi hän: Onko sinulla muita ... muita lapsia? Ei, rouva. Entä hän, poikasi, ... mikä hän nyt on? Oletko tyytyväinen? Kyll', rouva, hän on kovast' työteliäs poika.

Guillaume Erard seurasi Jeannea parvekkeelle ja piti hänelle teoloogisen esitelmän siitä synnistä, johon hän teki itsensä syypääksi, kun hän ei tahtonut paeta kirkon helmaan. Hän tuli sanoneeksi muutamia kovia sanoja Kaarlo VII:nestä. Jeanne keskeytti hänet selittäen, että hänen kuninkaansa oli hyvä kristitty ja ettei kuningasta voitu syyttää siitä mitä hän, Jeanne, oli sanonut ja tehnyt.

Jeanne katseli hermostuneesti kuinka poika hellästi suuteli paronia, saatuaan ratsastaa hänen polvellaan.

Minulla ei ole enää mitään täällä tekemistä. Ja hän poistui niin hurjistuneena, että koko hänen ruumiinsa vapisi. Aivan päästä pyörällä seurasi Jeanne hänen jäljessään, ollen valmis suostumaan ja alkaen jo taipua. Mutta harmista väristen astui pappi nopein askelin tiehensä ja puristeli vihaisena suurta sinistä sateensuojaansa, joka oli melkein yhtä pitkä kuin hän itse.

Nyt oli hän vapaa voidakseen rakastaa, nyt ei tarvinnut muuta kuin vain kohdata sen esine, mies. Minkälainen hän oli oleva? Sitä ei Jeanne tarkalleen tietänyt eikä sitä edes itseltään kysellytkään. Hän oli vain oleva hän, siinä kaikki. Jeanne tiesi vain, että oli jumaloiva häntä koko sielustaan ja että hän oli rakastava Jeannea kaikista voimistaan.

Jeanne joutui hämilleen, ikäänkuin lintujen rakkaus olisi ollut hänelle tuntematon asia, mutta sitten ajatteli hän itsekseen: "Se on totta; nyt on kevät". Mutta pian heräsi hänessä toinenkin ajatus: epäluulo. Hän näki jälleen hansikkaan, ruoskat ja molemmat hevoset, jotka olivat yksikseen jätetyt, ja kiireesti nousi hän satulaan tuntien vastustamatonta halua paeta pois.

Jeanne suostui siihen pidättäen itsellään kuitenkin kuusisataa frangia, mutta pian pääsi tuo epäluuloinen palvelijatar hänen viekkautensa perille ja hänen täytyi antaa hänen käsiinsä kaikki. Rosalie salli kuitenkin lähettää tuon ylijäämän Paulille, jolta muutaman päivän kuluttua tuli kiitoskirje. "Olet tehnyt minulle suuren palveluksen, rakas äiti, sillä elämme mitä kurjimmissa oloissa."

Kun Jeanne oli päässyt vuoteeseen, hiljeni kipu hiukan, mutta hirveä ahdistus vaivasi häntä, ylenmääräinen raukeus oli koko hänen olemuksessaan, jokin kuoleman aavistuksen tapainen salaperäinen tunne kosketti häntä. On hetkiä, jolloin kuolema hipaisee meitä niin läheltä, että sen henkäys jäädyttää jo sydämemme.

Aseitaan käytti Jeanne taitavasti ja miellyttävästi, ja hänellä oli sotilaallinen kokemus, joka hämmästytti kaikkia, niitäkin, jotka olivat vähimmän taipuvaisia näkemään mitään yliluonnollista hänen esiintymisessään. Etenkin hyvin ymmärsi hän tykistön käyttämisen, miten tykit oli asetettava ja suunnattava, mutta sen ohessa antoi hän myöskin monta hyvää neuvoa joukkojen asettamiseen nähden.

Lähtekää pakoon ja älkää kuunnelko hänen kirotuita puheitansa! Maurice Sand. Eräänä sunnuntaina Jeanne ja Pierre olivat sattuneet viivähtymään Etangs-Brisses-nimisen lammikon tienoilla. Se ei ole mikään hupainen seutu, ei ainakaan ehtoolla.

Päivän Sana

elävimmillään

Muut Etsivät