Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Jeanne d'Arc vastusti kaikkea verenvuodatusta. Hän toivoi voivansa vain läsnäolollaan saada englantilaiset keskeyttämään piirityksen. Kolme kertaa koetti hän taivuttaa heitä siihen rauhallista tietä, mutta sai ainoastaan ivaa ja solvauksia vastaukseksi. Heidät voitiin siis pakottaa vain asevoimalla. Laadittiin suunnitelma hyökkäykseksi heitä vastaan.
Rosalie oli viikon kuluttua täydellisesti alkanut hallita kartanon asioita ja väkeä. Jeanne alistui ja totteli vastaansanomatta.
Kun uunin pohjalla ei ollut jäljellä enää muuta kuin tuhkaläjä, palasi Jeanne avonaisen ikkunan luo, ikäänkuin hän ei enää olisi uskaltanut jäädä ruumiin viereen, ja alkoi itkeä kasvot peitettyinä käsiinsä, valittaen sydäntä särkevällä, epätoivoisella äänellä: Voi, äiti raukka, voi äiti raukka!
Paronitar, jota hänen miehensä talutti käsivarresta, pääsi vaivoin nousemaan vaunuihin ja istuutui selän taakse pantujen tyynyjen varaan. Sitten saapui vuorostaan Jeanne. Hän naurahti ensin parihevosille, joista valkoinen, niinkuin hän sanoi, oli voikon lapsen lapsi.
Ja kun oli sitten varma siitä, ettei erehtyisi, sanoi Rosalie: Olkaa huolet' ny'! Kyll' mä asian toimitan. Ja samana yönä hän matkusti Pariisiin. Kaksi päivää oli Jeanne pää niin sekaisin, ettei hän kyennyt miettimään mitään. Kolmannen päivän aamuna sai hän pienen kirjeen Rosalielta, joka ilmoitti vain tulevansa, saman päivän iltana, ei mitään muuta.
Kun hän oli istuutunut, pani hän lakkinsa viereiselle tuolille, epäröi hetkisen, minne panisi kätensä, laski ne ensin polvilleen, sitten tuolin käsinojalle ja lopuksi hän pani sormensa ristiin kuin rukoukseen. Samassa tuli Julien sisään. Jeanne hämmästyi eikä ollut tuntea häntä. Hän oli ajanut partansa, oli kaunis, komea ja miellyttävä kuin kihloissa ollessaan.
Mutta koska hän juuri sinä iltana voi kovin pahoin, oli kovin sairas ja omituisen hermostunut, niin pyysi Jeanne aivan hiljaa ja suudellen miestään huulille, että hän antaisi hänen maata yksin. Hän selitti miehelleen muutamalla sanalla, että hän voi pahoin: Minä pyydän sinua, rakkaani. Vakuutan sinulle, etten ole terve. Ehkä voin paremmin jo huomenna.
Ettekö sitten tahdokaan olla pikku vaimoni? lausui hänelle Julien tultuaan hänen viereensä. Johon Jeanne kuiskaten sormiensa lomitse vastasi: Enkös sitä sitten jo ole? Hiukan pahastuneella äänellä sanoi silloin Julien: Ette rakas; ettehän toki tahdo tehdä pilkkaa minusta?
Rosalie oli tullut takaisin ja odotti häntä, ihastuneena uuteen taloon, joka hänen mielestään oli paljoa iloisempi kuin tämä ison arkun tapainen rakennus, joka ei edes ollut maantien varrellakaan. Jeanne itki koko sen illan.
Kun Jeanne ja Julien päivällisen jälkeen tahtoivat lähteä, pidätti herra de Fourville heitä vielä näyttääkseen heille tuohuskalastusta. Sitä varten sijoitti hän heidät ja kreivittären lammenpuoleiselle portaikolle ja astui veneeseen palvelijan kanssa, jolla oli käsissään haavi ja palava soihtu. Yö oli kirkas, pakkanen nipisteli ja tähdet kimaltelivat taivaalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät