Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Sanomattomalla vaivalla pääsi hän niin pitkälle tuolla liukkaalla tiellä että voi sauvallaan vetää eläimen luoksensa, sitten heitti hän sen olkapäälleen ja kiipesi taas ylös käsin jaloin.
Nektaripisarat. Kosk' Minerva, auttaaksensa Armastaan Promeetteota, Täytetyn toi nektarimaljan Ales tuolta taivahalta, Onneksi näät ihmisilleen, Vuodattaakseen povihinsa Aistoa kauno-taitehisin, Astui näppärin hän jaloin. Ettei Jupiter hänt' huomais, Kallistuipa silloin malja, Sekä tippui tilkallinen Nestett' alas turpehesen.
Pitkäjalkainen, sinertävä varsa hypähti porttien takaa esille, mutta säikähti Nehljudofia, painautui rattaita vastaan ja kolhien jalkojansa pyöriin juoksi emänsä edelle, joka levottomana hirnahtaen veti tarhasta raskasta kuormaa. Seuraavaa hevosta ohjasti ulos reipas ukko, paljain jaloin, viiruisissa alushousuissa ja pitkässä likasessa paidassa, selässä esiinpistivine heikkoine lapaluineen.
Viimeksi tulivat Isiksen papit valkeissa vaatteissaan, paljain jaloin ja pitäen tähkiä käsissään. Ruumiin edessä kuljetettiin vainajan ja hänen atenalaisten esi-isiensä kuvia.
Mä sivellintä, runohenkeä, mi jumal-juoman parhaan suloudesta sai nuoren voiman, toivoisin. Ei vasta keskellä puiden, ihmisten saa Tasso ain' yksin, nääntyin, surren harhaella. Sun kanssas ei hän enää yksin ole. Oi, teko jaloin täällä eteeni jos ilmestyis, ja ympärillä sen ois turma kauhein!
Lisbet kuljeskeli päivettyneenä ja nenä punaisena kallioilla ja kävi purjehtimassa kalastaja-ukkojen kanssa, ja Viva ja pikkupojat olivat aina paljain jaloin ja repaleisissa ja tahraisissa vaatteissa, mutta täynnä elämäniloa ja vallattomuutta.
Kaukoputki tuo ne kivenheittämän päähän tekemään siinä temppujaan kömpelöin päin ja muodottomin jaloin. Toisella karilla ruuhottaa suurlokin poika, odottaen emäänsä, kuvastuen taivasta vasten suurena ja kaula kenossa kuin viikinkilaivan keula. Ulapalla tapahtuu aina jotakin tai odotetaan tapahtuvaksi.
CRESSIDA. Hyvä; entä sitten? ALEKSANDER. Sanotaan, ett' on miesten mies per se, Ja seisoo omin jaloin. CRESSIDA. Niinhän joka mies tekee, jos ei ole päissään, tai sairas, tai jalkoja vailla.
Ei vuottava saaremme kauhuja tuo, Sa vain sitä säikyt vielä, Siell' onni hiljaisin silmuja luo, Ja kotimme meillä on siellä. Mitä mailma ja kitsas jumala sen Vei orvoilta rakkahilta, Sen saamme suomana siimesten, Miss' arkana viipyy ilta. Sydän jaloin ja kainoisin onni jää Pois räikeistä riemuista arkaan: Vain rahvaan ne turuille kiidättää Ja purppuran, laakerin varkaan!
Ja mailma kummeksii: »mik' ihme verraton!» Se Runebergin laulu, Suomen laulu on. »Suojaa, Herra, Suomenmaata! se on summa virressäin; Sanat muut jos vaihteleekin, loppu aina kuuluu näin.» Näinpä muinoin lauleskeli sotavanhus harmaapää; Näin myös aina lauloit meille, jaloin laulajamme Sä!
Päivän Sana
Muut Etsivät